SIFRA JA PUA
Ennen perikoopin alkua kerrotaan kahdesta kansalaistottelemattomasta kätilöstä nimeltään Sifra ja Pua. Sifra muuten tarkoittaa "kaunis" ja Pua "erinomainen". Faarao käski heitä tappamaan israelilaisten poikalapset, mutta kätilöt pelkäsivät Jumalaa ja jättivät esivallan käskyn toteuttamatta. Kun asianlaitaa heiltä tivattiin, he antoivat vastaukseksi pelkkää potaskaa: "Heprealaiset naiset ovat toisenlaisia kuin egyptiläiset, paljon vahvempia. He ovat synnyttäneet jo ennen kuin kätilö ehtii heidän luokseen."
Paljonko lyödään vetoa, että joku fundamentalisti selittää, että kätilöiden kertomuksen on pakko olla totta, sillä eihän Raamattu voi sanoa, että Jumala antoi kätilöiden menestyä, jos nämä valehtelivat?
No, Augustinus pohti asiaa ja myönsi, että Sifra ja Pua valehtelivat. Asia oli hänelle kiusallinen, koska hänestäkin on ongelmallista, jos Jumala näyttää hyväksyvän valehtelun. Hän mainitsee toisena esimerkkinä portto Rahabin, joka niin ikään valehteli kirkkain silmin (Joos. 2). Augustinus lopulta toteaa, että sekä porton että kätilöiden kohdalla Jumala katsoi "aikomuksen hyvyyttä eikä toiminnan vääryyttä."
Meidän aikanamme ei liene vaikea nähdä, että moraaliperiaatteilla on arvojärjestys, joka tässä tapauksessa on: 1. Hengen pelastaminen 2. Toden puhuminen 3. Alamaisuus esivallalle.
Toinen juttu on sitten se, että Mooses ei olisi Mooses ilman tuota kammottavaa käskyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti