”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän
rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi , mutta jos te
ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.”
Nämä sanat ovat Jeesuksen oma selitys Isä meidän-rukoukseen. Hän selittää siis rukouksen sanoja ”anna
meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille jotka
ovat meitä vastaan rikkoneet.” Näitä sanoja ei pidä ymmärtää jonkinlaisen
kaupankäynnin pohjaksi: jos minä annan anteeksi, niin Jumalakin antaa. Ei ole
kyse siitä, että anteeksi antamisellani ansaitsisin taivaan. Meillä on lupa
Jeesuksen nimessä pyytää rukouksessa mitä tarvitsemme, myös syntien
anteeksiantoa. Myös anteeksiantamattomuuden syntiä on lupa pyytää anteeksi ja
on lupa pyytää voimaa antaa anteeksi. Anteeksiantamattomuus on näet syntiä, ja
vanhat hengelliset opettajat sanovat, että anteeksiantamattomuus on aina
suurempi synti kuin se synti, jota kieltäydyt antamasta anteeksi. Mutta siitäkin synnistä saa tehdä parannusta
ja sitä saa pyytää anteeksi.
Jos Jumala on se, joka antaa anteeksi, jatkuvasti ja
soimaamatta, kuka minä olen seisomaan patona tässä anteeksiantamuksen virrassa.
Sitä tarkoittaa Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän
rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Hänen
anteeksiantamisensa ei ole riippuvainen minun kyvystäni antaa anteeksi. Mutta
se että pienet ihmiset voivat antaa edes joskus anteeksi toisilleen, todistaa,
että anteeksiantamisen voima on olemassa, ja Jumalan valtakunta on nimenomaan
sitä.
”Kristikunnassa
kaikki on olemassa sitä varten, että saisimme sen keskuudessa sanan ja merkkien
välityksellä joka päivä elämämme loppuun asti sulaa syntien anteeksiantamusta.
Se tapahtuu omantuntomme lohduksi ja rohkaisuksi. Pyhä Henki vaikuttaa näin
sen, ettei meihin jäänyt synti pysty meitä vahingoittamaan. Me elämme näet
kristikunnassa, missä kaikki on syntien anteeksiantamusta, missä Jumala antaa
anteeksi meille ja me annamme anteeksi toinen toisillemme, kannamme ja autamme
toisiamme.” (Iso Katekismus, 3. uskonkappaleen selitys)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti