Juuri kun ihmiset sanovat: "Kaikki on hyvin, ei mitään hätää", tuho kohtaa heidät äkkiarvaamatta niin kuin synnytyskipu raskaana olevan naisen, eivätkä he pääse pakoon.
Neljän lapsen syntymässä mukana olleena sanon, että synnytyspoltot voivat kyllä alkaa äkillisesti ja yllättäen, mutta eivät ne täysin odottamatta tule. Niitä on syytä odottaa, vaikka varsinkaan ensisynnyttäjällä ei ehkä ole tajua siitä minkälaisia ne ovat. Kun ne sitten alkavat, synnyttäjä tietää kyllä, että nyt mennään.
Tuho, turmio, katastrofi voi kohdata meidät toisenlaisena kuin maailmanlopun kuvitelmissamme luulimme, mutta tajuamme silloin, että tätä se on. Kun tsunamista tai terrorismista puhutaan Raamatun profetioiden valossa, siinä on omat vaaransa. Mutta toisaalta, eikö kristityn pidä palauttaa mieleensä se, että Raamattu puhuu vaikeista ajoista ennen Jeesuksen paluuta? Tarkkojen aikataulujen laadinta on toinen juttu.
Synnytyskivuissa on myös se lohduttava puoli, että ne ovat kipuja jotka lupaavat uuden elämän syntymistä. Kun apostoli käyttää lopun ajan ahdistuksista tällaista kuvaa, hän muistuttaa, että maailman syvimmässä pimeydessä ja epätoivossa Jumala on liikkeellä: "Katso, uudeksi minä teen kaikki."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti