Anteeksiantavainen ja laupias on Herra, hän on kärsivällinen, suuri on hänen hyvyytensä.
Sanoma Jumalan anteeksiantavaisuudesta on kaikunut niin juutalaisuuden, kristinuskon kuin islaminkin välityksellä tuhansien vuosien ajan tässä maailmassa, mutta heikosti se on perille mennyt. Parhaimmillaan se on vesittynyt lällyksi kaiken suvaitsemiseksi. Risti, kristinuskon symboli, kuitenkin kertoo miten äärimmäisen vakavasta asiasta anteeksiantamisessa on kysymys. Sana הַנון muistuttaa siitä, että Jumala antaa anteeksi sen, mitä olemme rikkoneet häntä vastaan. Pahuus ja rikkomukset ovat todellisia, ei mitään pikkujuttuja. Mutta anteeksiantamus on ainoa tie ulos koston kierteestä. Sana רﬞחום tarkoittaa, että Jumala ei vain julista syntejämme anteeksi, vaan hän myös säälii meitä niiden vuoksi. Hän tietää, että synti on meitä raadellut ja tuhonnut. Synti ei herätä Jumalan sydämessä vain vihaa, vaan myös sääliä eksyneitä syntisparkoja kohtaan. Kumpikin puoli on muistettava Jumalasta puhuttaessa. Jos ne pistetään vastakkain, ei ole epäselvää, kumpi voittaa: "Palatkaa Herran, Jumalanne luo, sillä hän on anteeksiantava ja laupias. Hän on kärsivällinen ja hänen hyvyytensä on suuri. Hän voi muuttaa mielensä, peruuttaa määräämänsä rangaistuksen." (Joel.2:13) Tämä Jumalan piirre muuten vitutti profeetta Joonaa erityisesti (Joona 4:2). "Kärsivällinen" on kirjaimellisesti "hidas vihaan."
Herra on hyvä kaikille, hän armahtaa kaikkia luotujaan.
Armo ei ole vain 2. uskonkappaleen asia, vaan jo luomisessa. Silkka olemassaolo on laupeutta:"...sillä sinä rakastat kaikkea olevaa etkä inhoa mitään luomaasi - jos jotakin olisit vihannut, et olisi luonut sitä." (Viis.11:24)
Herra, sinua ylistäkööt kaikki luotusi, uskolliset palvelijasi kiittäkööt sinua!
Ei ole selvää onko tässä indikatiivi vai imperatiivi. Koko luomakunta ylistää Jumalaa hiljaisella tavallaan, mutta hurskaat, pyhät, Jumalan ystävät ovat kutsuttuja tätä julki julistamaan, eksplikoimaan.
Julistakoot he valtakuntasi kunniaa, kertokoot mahtavista teoistasi.
Taivaan valtakunnasta on kerrottava ja niin kuin 1913 käännös sanoo "jutellaan sinun voimastasi". Toisin sanoen, arjen aherruksessa muistetaan Jumala.
Saattakoot he ihmisten tietoon Herran väkevät teot ja hänen valtakuntansa mahdin ja loiston.
Että julistetaan Jumalan suuria tekoja historiassa ja sitä, mitä kohti ollaan menossa, vaikka siitä näkyy kovin vähän.
Sinun valtakuntasi on ikuinen, sinun herruutesi pysyy polvesta polveen.
Tähän jatkaa jae 13a "Heerra on luotettava kaikissa sanoissaan, uskollinen kaikissa teoissaan", joista viimeinen lause voisi kääntyä myös "hän rakastaa kaikkia tekojaan". Tällaista "Jeesuksen lähettiläät"-sunnuntaina meidät on lähetetty julistamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti