torstai 6. lokakuuta 2022

Luuk. 14:1-6 (18. su helluntaista, 1.vsk ev)

Jeesus tuli sapattina erään juutalaisten neuvoston jäsenen kotiin. Fariseukset seurasivat häntä haukan silmin, parantaisiko hän paikalla olevan vesipöhöstä kärsivän miehen. Jeesus kysyi fariseuksilta ja laintuntijoilta, jotka seisoivat hänen ympärillään: "Antaako laki luvan parantaa ihmisen sapattina?" Kun vastausta ei kuulunut, Jeesus tarttui sairaan käteen, paransi hänet ja lähetti pois. Muille Jeesus sanoi: "Kuka teistä ei tee sapattina työtä, jos teidän poikanne tai härkänne putoaa kaivoon? Ettekö heti ryhdy nostamaan niitä sieltä ylös?" Vieläkään hän ei saanut vastausta.
(Elävä uutinen)

Jeesuksen isäntä oli "fariseusten johtomies" jonka luokse hänet ilmeisesti sapattijumalanpalveluksen jälkeen kutsuttiin "syömään leipää." Fariseusten tarkkailemista ilmaiseva sana paratēreo esiintyy UT:ssa lähes yksinomaan kielteisessä merkityksessä, uskonnollisena kyttäämisenä (Mk 3:2, Gal 4:10). Jeesuksen kysymys "saako sapattina parantaa" saattaa uskonnon ekspertit kiusalliseen tilanteeseen. Parantaminenhan on hyvä asia - ilman muuta, myhäilisi teologi. Mutta voisiko sitä millään tehdä joskus toiste, hän jatkaisi. Terävämpi kaveri saattaisi jopa sanoa, että onpa tahallisen provosoiva kysymys. Tottakai sapattisäännökset näyttävät naurettavilta, jos niitä lähestytään noin. Jeesuksella on asennevika. Vastauksena on kiusallinen hiljaisuus. Jeesus panee toimeksi, parantaa miehen ja lähettää hänet pois. Ennen kuin Jeesus paransi miehen, käytetään sanaa epilabomenos, joka kääntyy helposti "tarttui häneen", mutta voi sisältää myös ajatuksen: "kohtasi hänet". Jeesus yrittää saada fariseukset vielä ajattelemaan asiaa omalla kohdallaan: jos oma poikasi tai härkäsi (tai vaikkapa vain aasi, sanovat jotkut editiot) putoaa kaivoon, mitä teet? Ammattiuskovaiset eivät vieläkään saa sanaa suustaan. Heillä ei ole mitään järkevää vastattavaa Jeesuksen kysymyksiin, mutta eivät he noin vain voi luopua omaksumastaan oikeauskoisuudesta. Sapatin noudattaminen on sentään juutalaisen uskonnon sydän. Vähän niin kuin meikäläisen protestanttisuuden raamatullisuus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilm. 20:11-21:1 (Tuomiosunn. 3.vsk 2.lk)

Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Jumalan kirkkaus valaisee Viimeisen Tuomion. Mielikuva siitä on usein kuin...