Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi
"Minusta näyttää siltä, että 'sydämestä rakastaminen' viittaa tiettyyn affektin innokkuuteen, 'sielùsta rakastaminen ' järjen toimintaan tai arvostelukykyyn ja 'voimasta rakastaminen' taas hengen kestävyyteen ja tarmoon. Rakasta siis Herraa, Jumalaasi täydellä ja syvällä sydämen tunteella, rakasta häntä täysin kirkkaalla ja harkitsevalla mielellä, rakasta häntä koko voimallasi, niin että et pelkäisi edes kuolla rakkautesi tähden, niin kuin on kirjoitettu :'rakkaus on väkevä kuin kuolema, kateus katkera kuin helvetti.' Olkoon rakkautesi Herraa kohtaan sekä hellää että suloista, vastustaaksesi aistillisen elämän suloisia houkutuksia. Suloisuus voittaa suloisuuden, niin kuin naula ajaa naulaa. Äläkä pidä häntä lainkaan vähemmän mielesi voimakkaana valona ja järkesi johdattajana, ei vain siksi että välttäisit harhaopit ja säilyttäisit uskosi puhtaana niiden houkutuksilta, vaan myös välttääksesi tarpeettoman ja liiallisen ankaruuden keskusteluissasi.
Olkoon rakkautesi voimakasta ja kestävää, ettei se antaisi periksi pelolle eikä kavahtaisi kovaa työtä. Rakastakaamme hellästi, kekseliäästi ja hellittämättä. Tiedämme, että sydämen rakkaus, jota sanoimme affektiiviseksi, on ilman sielun rakkautta tosin hellää mutta helposti harhautuvaa, ja sielun rakkaus on kyllä viisasta mutta heikkoa ilman voimalla rakastamista."
(Bernhard Clairvauxlainen: Saarnoja Laulujen laulussta 20. 4.)
Melanchthon siteeraa Apologiassa kolmeen otteeseen. Joka kerralla hänen painopisteensä on siinä, että tässä vaadittu Jumalan rakastaminen toto corde on ihmiselle mahdotonta ilman Pyhää Henkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti