Eräs 90-luvun lukukokemuksiani oli Matti J. Kurosen "Willin miehen teologia", joka sisältää myös tämän tekstin kommentaarin. Käytän sitä hyväkseni seuraavassa.
MIES syntyy sokeaksi Jumalan tekemänä. Hänen kanssaan ei keskustella, mutta sitäkin innokkaammin tehdään aivotyötä hänen selkänsä takana. "Kuka on tehnyt syntiä, kun hän on sokea?" Hän ei tiedä Jeesuksesta tuon taivaallista, ei edes sitä, onko Jeesus synnitön (miten tärkeä asia vanhurskauttamisopin kannalta!) saati että tietäisi että mikä ihmeen "Ihmisen Poika".
JEESUS perusti tahnatehtaan sapattina, siksi että hän näki sokeana syntyneen miehen. Luther sanoisi, että Jumala antaa aina ulkoisen merkin: olisihan kai Jeesus voinut parantaa pelkällä sanallaan, turvautumatta sylkeen ja pesuun. Jeesus ei perustanut täyden palvelun parannuskeskusta: "Mene Siloan altaalle ja peseydy." Jeesus vapauttaa syyllisyydestä, mutta vastuuttaa parantuneen.
FARISEUKSET edustavat nilkkienergiaa. Heille on tärkeää tehdä asiat oikein, on se sitten käytännössä miten turhaa tai julmaa tahansa. Todellisuus ei suostu pykälien mukaiseksi, mutta fariseukset ottavat kaiken toisinajattelun Jumalan kunnianloukkausjuttuna.
OMAISET tuovat reaktiollaan mieleen sen, mitä tiedetään alkoholistiperheiden psykodynamiikasta: raitistuminen, jota on toivottu ja rukoiltu, onkin koko perheelle järkytys. Vanhempien pitäisi iloita poikansa puolesta, mutta nämä eivät tiedä mitä sanoisivat. Heidän uskonnollisen ja teologisen nöyryytyksensä historia näkyy tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti