"Älkää kootko aarteita maan päälle" sanojen kommentaariksi luen Edith Södergranin runon Samlen icke guld och ädelstenar:
"Människor,
samlen icke guld och ädelstenar;
fyllen edra hjärtan med längtan,
som bränner likt glödande kol.
Stjälen rubiner ur änglarnas blick,
dricken kallt vatten ur djävulens pöl.
Männniskor, samlen icke skatter
som göra er till tiggare:
samlen rikedomar
som giva er konungamakt.
Skänken edra barn en kraft
att bryta himlens portar upp."
"Silmä on ruumiin lamppu." Silmän ratkaiseva kyky on se, että se katsoo johonkin. Kun Matteuksella nämä sanat ovat lauseen "missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi" jälkeen, se viestii, että tarkoitus on muistuttaa, mihin katseemme on suunnattu. Jos se on suunnattu todelliseen valoon, valo tulee silmän kautta ruumiiseen. Jos ei, ruumis pysyy pimeänä [ Lk 11:34-36 liittää sanat lamppuun joka pannaan lampunjalkaan, jolloin ajatus on hieman eri]. Jumalaan suunnatut silmät pysyvät auki koko todellisuudelle:
"Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, Kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa, ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa." (Ef.1:17-19)
Jos katseeni on suunnattu Krsitukseen, minä kestän; ellei, niin uppoan kuten Pietari (Matt. 14:28-31) Tuomaan evankeliumissa Jeesus sanoo: "Ihminen, jossa on valo, valaisee koko maailman. Jos hän ei valaise, silloin vallitsee pimeys." (log.24) Niinpä. Pienikin liekki kertoo siitä, että on olemassa jotain muutakin kuin pimeyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti