Ne, joiden vuoksi pitää nähdä vaivaa, eivät ole pelkästään köyhiä (ptokhoi) vaan heikkoja (asthenountōn), joka voi tarkoittaa taloudellisessa, terveydellisessä tai uskonnollisessa mielessä "vähäosaisia". Heitä pitää antilambanō, ottaa huomaan, ei vain jotenkin kohdella sivistyneesti.
Tässä on harvoja evankeliumien ulkopuolelle tallennettuja Jeesuksen sanoja UT:ssa. Autuaampi on antaa kuin ottaa, koska se on Jumalan olemassaolon tapa. Hoc est esse Deus: non accipere bona, sed dare (Luther).
Pitääkö tämä paikkansa, muutenkin kuin kristillisen ajattelun puitteissa. Onko antaminen ihmiselle parempaa kuin saaminen. Filosofi Frank Martela pyrkii osoittamaan, että hyvän tekeminen on ihmisen perustarve. Näyttää siltä, että evoluutio suosii organismeja, jotka osaavat luopua omastaan toisten hyväksi.
Kristilliseen "hyväntekeväisyyteen" kuuluu ajatus siitä, että kun annan jotain köyhälle, en suinkaan anna omastani, ikään kuin hyvää hyvyyttäni. Päinvastoin, palautan toiselle sen, mikä hänelle kuuluu. Näin asian ymmärsivät jo kirkkoisät Ambrosius ja Gregorius Suuri. Jos globaalia taloutta ajattelee tarkemmin, meidän hyvinvointimme täällä ei ole suinkaan vain oman työmme ansiota. Olemme hyötyneet niiden kustannuksella, jotka joutuvat antamaan työnsä ja raaka-aineensa halvalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti