Saatana ei ole Jumalan vastapuoli, pikemminkin Mikaelin, enkelien ruhtinaan veroinen. Ja hänellekin saatana on kärsinyt tappion. Mikael on Dan 10:21 ja rabbiinisen tradition valossa "puolustaja", kun taas diabolos on syyttäjä ja panettelija. Jae 12 kertoo surullisen ja kauhistuttavan havainnon maailmasta, jossa elämme: Voi maata ja merta - Saatana on laskeutunut teidän luoksenne" Se on raivon vallassa, sillä se tietää, että sen aika on lyhyt.
Mikään uskonnonhistoriallinen tai psykologis-redusionistinen selitysei voi tehdä tyhjäksi saatanaa hengellisen elämän todellisuutena. Joku voima vastustaa Kristusta tässä maailmassa, kaikkea ei voi pistää kristittyjen tyhmyyden piikkiin (vaikka paljon voi). Mutta tärkein sanoma tässä on, että miten suurelta saatanan raivo sitten tuntuukin, kuinka voimakkaalta hän näyttääkin, hänet (tai se) on voitettu! Nyt on pelastus tullut, meidän Jumalallamme on kuninkuus ja mahti ja hänen Kristuksellaan valta. Nyt on syyttäjä syösty alas, tuo joka meidän Jumalamme edessä syytti veljiämme päivin ja öin (vrt. Job 1:6), He voittivat hänet, Karitsan veri, ja heidän todistuksensa toivat heille voiton.
Nikolainen toteaa, että uskovien todistus on toissijainen voiton syy, pikemminkin todistus voitosta kuin sen perustus. "Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan vallan, rikkauden, viisauden ja voiman, kunnian kirkkauden ja ylistyksen." (5:12) Tälle rakkaudelle ei saatana voi mitään. Sen edessä pimeys on voimaton. Lopun ajoista lupaa Dan 12:1
"Silloin astuu esiin Mikael, suuri enkeliruhtinas, joka seisoo kansasi suojana. Ja tulee ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut, aina tuohon aikaan saakka. Mutta sinun kansasi pelastuu, pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti