Rikkaus on virtus (LXX) tai fortitudo (Vulg.). Ei ole siis välttämättä turvautumisesta pelkkään aineelliseen omaisuuteen, vaan ylipäänsä siitä, että ihmisen luottamus kohdistuu siihen, mitä hän omistaa. Siihen taas on aina vastattava sanoen: "Mitä sinulla on, jota et ole saanut lahjaksi?"
Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa, ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa. Elämän lunnaat ovat liian kalliit, ne jäävät iäksi maksamatta. Ei ihminen elä ikuisesti, ei hän vältä hautaa.
Aikaisempi käännös puhui siitä, ettei kukaan voi veljeään lunastaa. Ajatus kuitenkin on se, että ihmisen sielun, persoonan, lunastus tai ostaminen on mahdotonta. Iankaikkisen elämän hankkiminen ei ihmiseltä onnistu.
Mutta Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta.
Voimakas teologinen mutta. Kuolema, tuonela ja helvetti ottaa minusta otteen yhtä lailla kuin kenestä hyvänsä muusta Mutta Jumala lunastaa minut lupauksensa mukaan.
Älä kadehdi, kun joku rikastuu, kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta. Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan. Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät hänen menestystään, hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei valoa nähdä.
Elämän onnistumisen merkki ei ole se, että on itse elämäänsä tyytyväinen. Ei myöskään julkinen kiitos, jota on saanut nauttia. Elämän epäonnistumisen merkki ei liioin ole näiden asioiden puuttuminen.
Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.
Kun ihminen on kunnian ja voimansa päivissä, hän ei tajua katoavaisuuttaan. Homo cum in honore esset non intellexit. Saarnaaja toteaa: "ihmisillä ei ole etusijaa eläimiin nähden" (Srn. 3:19) Näissä Raamatun nihilistisimmissä jakeissa on jotain syvästi lohduttavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti