Miksi Sakkeus kiipesi puuhun? Varhaisessa saarnassaan Luther luotaa ihmissydämen syvyyksiä näin:
"Sakkeus ei kaivannut Kristuksen tulemista, ja toisaalta kuitenkin kaipasi. Se ettei kaivannut, käy ilmi siitä että hän kiipesi puuhun nähdäkseen Jeesuksen kulkevan ohi mutta ei olettanut tai uskaltanut odottaa että hän lähestyisi. On selvää ettei hän pitänyt itseään sen arvoisena ja että hän tyytyisi näkemään hänet ja pysymään piilossa. Eihän hänellä ollut mitään mistä olisi voinut ylpeillä Kristuksen edessä, joka oli tulossa, ja hän tiesi ettei ollut yhtä hyvä kuin muut ihmiset. Se, että hän kuitenkin kaipasi Kristusta, käy ilmi siitä, että hän otti hänet vastaan iloiten. Ilo on näet sitä edeltävän rakkauden ja kaipauksen merkki. Jos joku olisi kysynyt häneltä:'Etkö haluaisi omaksesi Kristusta', hän olisi vastannut:'En uskalla sitä toivoa tai tahtoa.' Rakkaus ja kaipaus puolestaan olisivat vastanneet :'Tottakai, toivon niin tapahtuvan.' Katso tätä ihmissydämen syvyyttä! Sen totuus on niin sisäinen ja sen tahto niin salattu, ettei se itse tunne itseään eikä iloitse haluamisestaan. Tuo tahto koetaan ja tunnetaan, mutta sitä ei saada esiin. Se on todellinen sydän, nämä [so. rakkaus ja kaipaus] ovat ihmisen kaikkein sisin." (WA 1, 97-98)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti