"Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä."
Raamatun tarkin Jumalan määritelmä. Sen taakse on helppo mennä epämääräiseen yleishenkiseen muminaan, mutta sen vaativuus jää usein tavoittamatta. Mieluummin ottaisin satojen pykälien uskonnollisen ohjelman, joka olisi edes teoriassa mahdollista suorittaa (accomplish). Mutta rakkautta ei voi suorittaa - vaikka se onkin vain ja ainoastaan teonsana. Samaan hengenvetoon todetaan, että uskossa ja rakkaudessa on kysymys olemisesta ja pysymisestä (μενει) Jumalassa, eikä vain ajattelun tai moraalin tasolla olevasta asiasta.
"Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa."
Minkälaisesta rakkaudesta on kysymys? Jeesus on rakkauden ylin esikuva ja rakkaus on Jeesuksen seuraamista ja hänen kaltaisuuttaan. Rakkautemme on jopa peruste sille, että kestämme Jumalan tuomiolla. Eikö siinä armo riitäkään? Maltahan vielä:
"Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta: se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa."
Kun rakkaus on turvani tuomiolla, voin tietysti pelätä kuollakseni, rakastanko oikein ja riittävästi. Silloin minussa on vain pelkoa, ei rakkautta. Kysymys "onko minussa rakkautta" on itsekkään paskiaisen tavaramerkki. Rakkaudella on itseään suurempi pohja:
"Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä"
Kun tämä tietoisuus valtaa sydämen, en enää pelkää mitään ja uskallan kohdata Jumalan tuomionkin. Johannes ei koskaan unohda sijoittaa syvälliseen esitykseensä arkista punchlinea. Mitä tämä kaikki tarkoittaa?
"Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa, mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti