Laulakaa Herralle uusi laulu! Hän on tehnyt ihmeellisiä tekoja. Hänen oikea kätensä, hänen pyhä voimansa on tuonut voiton.
Mitkään laulut eivät ole Herralle tarpeeksi, saati liikaa. Augustinus ja Luther kiinnittävät huomiota ilmaisuun salvabit sibi, Jumala on pelastanut meidät itselleen, niin että eläisimme hänelle. "Huutakaa riemunne julki", sanoo Ps 33:3 uudesta laulusta.
j. 2-3 osoittetaan laupeutta ja uskollisuutta Israelille, mutta "kansojen nähden" ja niin että "maan ääretkin saavat tietää."
j.4-6 kutsutaan koko maa ylistämään Herraa laululla ja näppäily- ja puhallininstrumenteilla, joista vaskitorvet ovat lat. tubis ductilibus, mistä Augustinus saa aiheen huomauttaa, että ne on valmistettu pakottamalll, joten se viittaa siihen, että ylistämme Jumalaa ahdingossamme. Luther puolestaan tulkitsee hopeatorven ylösnousemuksen ja taivaan ihanuuden säveleksi ja oinaan sarven lihan nöyryytyksen ja ristin vaimeamman laulun viestiksi.
j. 7-9 Myös meri, virrat ja vuoret kutsutaan paukuttamaan käsiään. Tähän sopii virsi 461 "Kiitä Herraa, yö ja päivä".
Ekskurssi: "Canticum novum" Lutherin ajattelussa
Lutherin musiikinteologiassa "uusi laulu" on ilmaus, joka parhaiten paljastaa Lutherin ajattelussa tapahtuvan kehityksen. Varhaisessa psalmiselityksessään Luther sanoo:"Vain uusi ihminen voi laulaa uutta laulua. Uusi ihminen on armon ihminen, hengellinen ja sisäinen ihminen Jumalan edessä. Vanha ihminen sen sijaan on synnin ihminen, lihallinen ja ulkoinen ihminen maailman edessä. Uutuus on armo, vanhuus synti." Tässä on sellainen ulkoisen ja sisäisen vastakkainasettelu, jota ei myöhemmällä Lutherilla enää tavata. Ristinteologiansa esiin putkahdettua Luther kirjoittaa vuonna 1519: "Herralle laulamisen ei aina tarvitse olla iloista ja riemullista. Päinvastoin: uusi laulu on ristin laulua, mikä tarkoittaa Herran ylistämistä ja kantamista ahdistuksen keskellä ja aina kuolemaan asti."
Vanhan Lutherin asennoituminen laulamiseen uskon ilmauksena oli varauksettomampaa. "Vanha laulu" ei enää tarkoita maailmallista musiikkia uskonnollisen musiikin vastakohtana. Vastakohtapari "ulkoinen-sisäinen" oli korvautunut parilla "laki-evankeliumi". Vanha laulu on vastentahtoista ja ilotonta laulamista lain alla. Uuden testamentin laulu on toista, kuten virsikirjan esipuhe vuodelta 1545 sanoo: "Jumala on ilahduttanut sydämemme ja mielemme rakkaan Poikansa kautta, jonka hän on antanut puollstamme vapauttamaan meidät synnistä, kuolemasta ja perkeleestä. Se joka tosissaan uskoo tämän, ei voi olla siitä vaiti. Hänen täytyy iloiten ja mielellään laulaa ja puhua siitä niin että myös toiset voivat tulla ja kuulla sen." (kirjastani "Luther's Theology of Music. Spiritual Beauty and Pleasure. De Gruyter 2011)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti