torstai 18. toukokuuta 2017

Matt. 6:5-13 (5. su pääsiäisestä, 2. vsk ev)

Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin.
Jeesus riistää rukoukselta kaiken ulkoisen motivaation. Kaikki rukouskokoukset ovat tämän kohdan valossaa kyseenalaisia, samoin kaikenlainen julkinen uskonnonharjoitus. Rukous ei ole uskonnollinen teko, saati manifestaatio.
Teidän Isänne tietää kyllä mitä te tarvitsette.
Jeesus riisuu rukoukselt myös kaiken minäkeskeisen tarveperustan. Ei Jumala tarvitse meidän rukoustamme voidakseen vastata meille, antaakseen mitä tarvitsemme.
Kun Jeesus on poistanut kaiken inhimillisen motivaation rukoukselta, hän opettaa meille rukouksen, jossa ei ole mitään spesifisti kristillistä. Kuten kommentaattorit (mm. Pinchas Lapide) kertovat, se on ihan rabbiininen rukous - eikä muslimikaan siihen varmasti pahastuisi (Isä-nimityksestä en ole ihan varma). Rukouksen alkupuoli ohjaa meitä keskittymään täysin Jumalan nimeen, valtakuntaan ja tahtoon. Itsellemme emme pyydä voimaa emmekä vanhurskautta vaan sitä mitä elääksemme tarvitsemme. Ei siis tarvitse kehittää hurskaita pyyntöjä. Suljemme rukoukseen myös toisemme anteeksiantoa tarvitsevina ihmisinä ja tunnustamme tarvitsevamme varjelusta sekä ulkoa että sisältä tulevaa pahuutta vastaan. Voima ja valta ja kunnia on yksin Jumalan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilm. 20:11-21:1 (Tuomiosunn. 3.vsk 2.lk)

Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Jumalan kirkkaus valaisee Viimeisen Tuomion. Mielikuva siitä on usein kuin...