"Kuule nyt palvelijasi rukous ja nöyrä pyyntö, Jumalamme, ja anna armosi loistaa hävitetylle temppelillesi, Herra, kunniaksi itsellesi. Kallista korvasi, Jumalani, ja kuule. Avaa silmäsi ja katso autioita raunioitamme ja kaupunkia, joka on omistettu nimellesi! Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Herra, kuule! Herra, anna anteeksi! Herra, kuuntele ja täytä pyyntömme! Auta pian, kunniasi tähden, Jumalani! Se kaupunki on sinun nimellesi omistettu, ja sinun kansaasi kutsutaan sinun nimelläsi."
Tämä on kommentaari Herran rukouksen pyyntöön "pyhitetty olkoon sinun nimesi". Se on myös rukous, jolla pyydän saarnaajana ja paimenena annettavaa ja ammennettavaa Herralta seurakunnalle. Ei ole kysymys siitä, että minun tulisi suoriutua saarnaamisesta ja olla hyvä saarnaaja. On kysymys siitä että seurakunta, Jeesuksen omiksi kastetut, hänen nimelleen pyhitetyt,tarvitsevat sanaa Herralta! Sanat "emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen" ovat aina olleet minulle merkittävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti