Näin on oleva, kunnes meihin tulee korkeudesta henki. Silloin autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi ja tarhat ovat laajoja kuin metsät. Silloin autiomaassa asuu oikeus ja vanhurskaudella on majansa hedelmätarhojen keskellä. Ja vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti. Minun kansani saa asua rauhan niityillä, turvallisissa asuinpaikoissa, huolettomilla leposijoilla. Metsää kaatuu lakoon, kaupunkeja sortuu maahan, mutta te onnelliset, te saatte kylvää kaikkialle, missä vesi kostuttaa maan, saatte päästää härkänne ja aasinne vapaasti kulkemaan laitumilla.
Kiinnittäisin huomion tämän profetian kukkuraisiin kielikuviin. Ensiksikin sanotaan, että se mikä nyt on autiota, jumalanhylkäämää joutomaata, muuttuu Hengen vaikutuksesta hedelmätarhaksi, joka kasvaa ja tuottaa satoa niin että se näyttää läpitunkemattommlta metsältä. Vulgata lukee hedelmätarhaa tarkoittavan heprean sanan erisnimenä Karmel. Edelleen, oikeus asuu Vulgatan mukaan in solitudine, millä on varmastikin mystiikanteologiset sovellutuksensa.
Rauha ja levollisuus on vanhurskauden seuraus, siitä ei siis ole tuloksena levoton ahdistus kadotettujen sielujen ja maailman pahuuden, väijyvän perkeleen ja sitkeän synnin tähden. Rauhan niityt kuulostaa Psalmi 23:lta mutta Septuaginta on urbaanimpi, se sanoo Herran rauhan asuvan kaupungissa, kun taas Vulgata sanoo että se on pulchritudo pacis, rauhan kauneus.
Rauha ei tarkoita ulkoisten olosuhteiden suotuisuutta, kun kerran metsää kaatuu ja kaupunki sortuu. Ei kai se sitä kaupunkia tarkoita, jonka Henki saa aikaiseksi, tai sitä metsää jossa vanhurskaus asuu. Ehkä tarkoittaakin. Silloin kysytään, missä on todellinen turvasi: nauttimassasi siunauksessa vai yksin Jumalassa.
Sanaa saa kylvää huolettomasti ja luottavaisena ja härät ja aasit saavat vapaasti temmeltää. Hän saa vapaasti tulla ja mennä, lupaa lampaiden paimen ja portti (Joh. 10). Avaraa ja turvallisuutta sekä rohkeutta herättävää kuvastoa on tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti