Jes 54: 7-10 (3. su pääsiäisestä, 2. vsk 1.lk)

Hetkeksi minä sinut jätin, mutta suuressa rakkaudessani minä nyt haen sinut takaisin. Vain tuokioksi, vihani vimmassa, minä käänsin kasvoni sinusta pois, mutta minä armahdan sinua, minun uskollisuuteni on ikuinen, sanoo Herra, sinun lunastajasi.

Jumalan hylkäämäksi tuleminen on kammottava kokemus, jonka Jumalan Poika yksin on kokenut pohjiaan myöten. Kokemus Jumalan vihasta on todellinen, mutta perimmäinen totuus - sanoo Jumala - on se, että Jumalan viha on ohimenevää, mutta hänen uskollisuutensa ja rakkautensa on ikuinen. "Lunastaja", ga'al, on se joka päästää kansansa Egyptin orjuudesta.

"On merkillepantavaa, että tekstissä, joka puhuu lähinnä patriarkaalisen avioliittokäsityksen kategorioilla, jää auki, kuka on hylännyt kenet ja miksi. Selvästikin leikitellään sanan 'azav "hylätä, päästää" merkityksellä.  Ei mainita vain miehisiä hyveitä, vaan kyseessä on berahamim gedolim, "suuret lempeyteni", armahtaminen (raham) jolla on myös merkitys "kohtu". Jumalan voima on peräisin hänen armahtavaisuudestaan." (Klaus Baltzer: Deutero-Jesaja. Kommentar zum Alten Testament. 1999) 

Minä vannon niin kuin Nooan päivinä. Silloin minä vannoin, etteivät Nooan ajan vedet enää koskaan tulvisi maan yli, ja nyt minä vannon, etten enää sinuun vihastu enkä sinua soimaa.

Kirjaimellisesti: "Tämä on niin kuin Nooan vedet." Viitaus Jumalan lupaukseen 1. Moos 8: "Minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, vaikka ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka, enää en hävitä kaikkea elävää, niin kuin tein. Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu,  ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö."

Vedenpaisumuksen jälkeinen sateenkaari oli Lutherin mukaan sakramentaalinen merkki Jumalan uskollisuudesta. 

Pienestä ihmisestä tietysti näyttää usein siltä että historian tapahtumien valossa Jumalan uskollisuus on vähän niin ja näin. Jumala lupasi uskollisuuttaan jo Nooalle, vieläpä mainiten tietävänsä, että ei ihmiseltä voi kovin kummoista uskollisuutta vastineeksi odottaa. Silti Israelia kohtasi tuho. Nyt hän lupaa, ettei hän enää Israelia hylkää. Myöhempi historia puhuu toista. Hyvä uutinen on se, että tämän saa sanoa Jumalalle päin naamaa (Ps 89 esittää tämän väitteen suorasukaisesti). Ihan kaikkein perimmäinen totuus on silti tämä, vakuuttaa Jumala:

Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.

Vuoret ja kukkulat ovat niin ikuisia kuin ihmisen mieli saattaa kuvitella. Nekin saattavat sortua ja väistyä, mutta Jumalan armo ei lakkaa olemasta voimassa. Uskonnollinen vakaumuksesi saattaa olla luja kuin vuori. Se voi siitä huolimatta sortua. Hengellinen näkysi on turvallinen kukkula. Sekin joutaa mennä. Jumalan rakkaus ja uskollisuus ei ole sidottu siihen. Meidän vuoriemme pitääkin sortua, erityisesti niiden, joita luulemme Jumalaksi.

"Peräänantamaton ajattelutapa estää tehokkaasti Jumalaa ilmaisemasta meille mitään. Jos olemme mielessämme täysin varmoja jostakin opinkappaleesta, niin Jumala ei enää valaise meille kyseistä asiaa. Me jäämme ilman Hänen valoaan", kirjoittaa Oswald Chambers ja jatkaa: "Kun olemme varmoja siitä, millä tavalla Jumala tulee toimimaan, niin Hän ei enää koskaan toimi sillä tavalla."