Uskontunnustuksen lausetta "astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän kaikkivaltiaan, oikealla puolella" Tunnustuskirjat tulkitsee seuraavasti:
Kristus astui alas tuonelaan, nousi todella kolmantena päivänä kuolleista ja astui ylös taivaisiin istuakseen Isän oikealla puolella, hallitakseen ja vallitakseen ikuisesti kaikkia luotuja sekä pyhittääkseen ne, jotka uskovat häneen, lähettämällä heidän sydämiinsä Pyhän Hengen, joka heitä johtaa, lohduttaa, tekee eläviksi ja puolustaa saatanaa ja synnin valtaa vastaan.(CA III)
Ihmisluonto on kuolleista nousemisen jälkeen korotettu korkeammalle kuin mikään luotu taivaassa ja maan päällä. Tämä tarkoittaa nimenomaan sitä, että Kristus on kyllä täysin vapautunut orjan muodosta, mutta ihmisluonnosta hän ei ole luopunut, vaan se on hänellä iankaikkisesti. Myös omaksumassaan ihmisluonnossa Kristus on asetettu täydellisesti omistamaan jumalallinen majesteetti ja käyttämään sitä. Tosin tämä majesteetti kuului hänelle jo äidin kohdussa, aina sikiämisestä saakka, mutta hän "tyhjensi itsensä" siitä, kuten (Fil. 2:7) apostoli sanoo. Tohtori Luther selittää sen merkitsevän, että Kristus alentumisen tilassa ollessaan salasi valtansa ja käytti sitä vain joskus, milloin halusi. Mutta nyt hän ei ole vain taivaassa, niin kuin muut pyhät, vaan apostolin todistuksen mukaan (Ef. 4:10) hän on astunut kaikkia taivaita ylemmäksi. Hän täyttää totisesti kaiken, on läsnä kaikkialla ja hallitsee ei ainoastaan (Ps. 8:2,7) Jumalana vaan myös ihmisenä. Hänen valtansa ulottuu merestä (Ps. 93:1 ss.) mereen ja maan äärestä toiseen, niin kuin profeetat ennustavat ja (Sak. 9:10) apostolit todistavat. Kaikkialla hän on vaikuttanut apostolien (Mark. 16:20) mukaan ja vahvistanut heidän sanansa sitä seuraavien merkkien avulla. Ei se ollut maallista vaikuttamista vaan, niin kuin tohtori Luther sanoo,Jumalan oikean käden työtä. "Jumalan oikealla puolella" ei tarkoita taivaallista paikkaa, kuten sakramentin halveksijat väittävät ilman yhtäkään raamatullista perustetta. Jumalan "oikea käsi" on Jumalan kaikkivaltias voima. Se täyttää taivaat ja maan. (SD VIII)
Tunnustuskirjat torjuvat kalvinistisen opin, jonka mukaan "Kristus on taivaaseen astumisensa vuoksi ruumiillisesti sidoksissa ja sijoittunut tiettyyn taivaalliseen paikkaan. Siksi hänen ruumiinsa ei voi olla meidän luonamme ehtoollisessa, jota vietetään maan päällä, eikä hänen tarkoituksensa olekaan olla läsnä todellisesti ja olemuksellisesti, vaan hän on ehtoollisesta yhtä kaukana kuin taivas maasta." (SD VII)
Sillä ei pidä ajatella, että koska Kristus otettiin ylösnousemuksessaan näkyvään,
ulkoiseen taivaaseen, hän pysyi ruumiillisena samassa taivaassa ja istuu jossain
ruumiillisessa paikassa, jota kutsutaan "Isän oikeaksi puoleksi". Sellaiset lihalliset ja
karkeat käsitykset Kristuksen majesteettisuudesta on pidettävä loitolla. Pikemminkin meidän
tulee muistaa, että Kristus astui taivaaseenastumisensa kautta Isänsä valtakuntaan
ja sai Jumalan kaikkivaltiuden majesteetin. Mutta koska Jumalan valtakunta ja hänen
kaikkivaltiutensa eivät rajoitu mihinkään ulkoisen taivaan nurkkaan, vaan ulottuu kauemmas
kuin taivas ja maa ja kaikki, mitä niissä on; joten on sanomattakin selvää, ettei
Kristuskaan ole suljettuna johonkin taivaan nurkkaan ruumiillaan ja verellään,
vaan hän ylittää, tai kuten Paavali sanoo, täyttää läsnäolollaan ja
majesteetiudellaan kaiken, mikä on ylhäällä ja täällä alhaalla, niin taivaan kuin maan.
(Johannes Brenz: Catechismus pia & utili explicatio illustratus 1561)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti