perjantai 28. huhtikuuta 2017

1. Piet. 5:2,3 (2. su pääsiäisestä, 2.vsk 2.lk)

Kaitkaa sitä laumaa, jonka Jumala on teille uskonut, älkää pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, älkää möskään alhaisesta voitnhimosta, vaan sydämenne halusta. Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvia.

Siis miten on paimennettava? Μη ἁναγκαστως, ei vastentahtoisesti, kuin kohtaloon (ἁναγκη) alistuen. Hei, tätä ei ole pakko tehdä! Juu juu, entä asuntovelat yms...sed spontanee, spontaanisti, vapain sydämin. Jos nimittäin Jumala on olemassa. Ellei ole, on syytäkin olla sen näköinen niin kuin olisi syönyt kilon paskaa. Tosin silloin ei olisi minkäänlaista aihetta mihinkään paimentamiseen. Viranhoidon motiivina ei saa olla aiskhrokerdos, "häpeällinen etu". Sen voi ymmärtää taloudellisen edun tai sosiaalisen aseman tavoitteluksi, mikä ettei seksuaalisen himon tai ihailuntarpeen tyydyttämiseksi. Oikeastaan voi sanoa, että mikä tahansa hyödyn ajattelu papin virassa on turmiollista. Papin työn "hyöty" on aina määrittelemätön ja avoin. Sanokoot mitä hyvänsä nuo, jotka tuovat liikkeenjohdon ideoita sellaisenaan kirkkoon. Tätä työtä tehdään sydämen halusta, sielun palolla. Viimeinen virke sopii kyllä mihin tahansa johtamistaidon oppaaseen.Mallioppiminen ja syväjohtaminen on itsensä esimerkiksi (typos) antamista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

2.Moos. 17:8-13 (5. su pääsiäisestä, 3.vsk 1.lk)

  Kun Mooseksen kädet väsyivät, Aaron ja Hur ottivat kiven hänen istuimekseen. Sitten he kannattelivat hänen käsiään kummaltakin puolen, nii...