Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.
Kristinuskon eksklusiivisuus on vaikea asia uskontodialogin kannalta. Jeesus pelastaa - mutta vain Jeesus pelastaa! Toisaalta tämän muistaminen myös helpottaa dialogia: kaikesta muusta voidaan neuvotella.
Nämä jakeet on luettava eksistentiaalisessa tilanteessa. Mikä kantaa silloin, kun kaikki horjuu, silloinkin kun kohtaan viimeisen, ehdottoman ja armottoman rajan, kuoleman? Vastaus ei ole moraalinen ryhtini eikä järkeni kirkkaus, ei edes yhteiskunnan tai rakkaimpieni tuki - niin tärkeitä kuin nämä asiat ovat silloin kun elämme arkea. Kuoleman pimeys edessäni saan kuulla: Jumala on antanut sinulle iankaikkisen elämän. En ymmärrä enkä tunne tätä elämää. Se on hänen Pojassaan, sanoo Raamattu. Onko minulla uskoa, oleno kristitty, sellainen oikea uskovainen, näkyykö parannukseni hedelmä? Siitä ei ole kysymys, vaan siitä että "jolla on Poika, sillä on elämä!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti