1. Moos. 9:12-16 (1. su loppiaisesta, 3 vsk 1. lk)

Jumala sanoi vielä: ”Tämä on merkkinä liitosta, jonka minä teen teidän sekä kaikkien maan päällä elävien olentojen kanssa kaikkiin tuleviin sukupolviin asti: minä asetan kaareni pilviin, ja se on oleva merkkinä minun ja maan välisestä liitosta. Kun annan pilvien nousta taivaalle ja sateenkaari näkyy pilvissä, muistan liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaiken elollisen kanssa: vedet eivät enää koskaan paisu tuhotulvaksi hukuttamaan kaikkea elävää. Kaari näkyy pilvissä, ja kun minä sen näen, muistan ikuisen liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaikkien maan päällä elävien kanssa.”

Lutherin sakramentaalisen sanakäsityksen opetus tässä kohtaa on se, että Jumala liittää aina sanaansa jonkin ulkoisen merki. Yhtä kaikki, Luther on myös siinä uskossa, että sateenkaari luotiin vasta tässä vaiheessa, eikä sen olemassaolo perustu luomisessa toimiviin luonnonlakeihin. Fundamentalistinen raamattukäsitys on epäilemättä usein tämäntyyppisissä vaikeuksissa. Ekologisen ajattelun tultua väistämättömäksi on hyvä muista, että Jumala teki liiton "jokaisen elävän olennon" kanssa (nefesh merkityksessä "elämä"). Tämän kohdan sanoma on se, että Jumalan hyvyys ja siunaus on tämän elämän ja tämän maailman yllä. Synnistä huolimatta, koska Jumala nimenomaan kieltäytyy tuhoamasta maailmaa, vaikka ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka (8:21). Kieltämättä jumalakuva on vielä arvaamattoman destruktiivinen: näyttää siltä, että Jumala tarvitsee sateenkaaren merkin muistuttamaan itseään, ettei kuitenkin raivopäissään pistä maailmaa pillun päreiksi. En voi selittää sitä muuten kuin että Raamatun ilmoitus on jollakin tapaa progressiivista. Jumalan rakastavat isänkasvot paljastuvat vähä vähältä. En osaa sanoa miksi. Jumalan viha on yleisinhimillinen kokemus - vaikka sitä ei siksi kutsuttaisikaan. Siksi nämä Jumalan ikuisen uskollisuuden lupaukset (vaikka nekin voidaan asettaa kyseenalaisiksi, kuten psalmissa 89 tehdään) ovat tärkeitä.
"Minä vannon nin kuin Nooan päivinä. Silloin minä vannoin, etteivät Nooan ajan vedet enää koskaan tulvisi maan yli, ja nyt minä vannon, etten enää sinuun vihastu enkä sinua soimaa. Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi." (Jes. 54:9-10)
Panin muuten merkille, että niin usein kuin Koraani Nooan mainitseekin, se ei puhu tästä Jumalan merkistä mitään. Se puhuu kyllä arkista ja jumalattomien hukuttamisesta. Siinä suhteessa Koraani itse asiassa seuraa Uutta testamenttia.
Tieteellisesti sanottuna sateenkaari on vesipisaroista heijastuvan valon luonnollinen ilmiö. Raamattu on siis väärässä? Vai tiede? Eikö tarinan intentio ole se, että joka kerta kun näemme sateenkaaren, muistamme sen, että Jumala ei tuhoa tätä syntistä ja pimeää maailmaa, vaan pitää sitä rakkaana suoden sille kauneutta, jota sateenkaari välittää.