Tämän jälkeen on tapahtuva, että minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin. Ja niin teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä, vanhuksenne ennusunia.
Pyhä Henki on se, joka kuiskaa korvaamme: ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Silloinkin, kun korviin kantautuu uutisia järjettömistä väkivallanteoista, hän haluaa saada meidät katsomaan eteenpäin. Kun käsittämätön pahuus saa meidät ajattelemaan, että tämä elämä on täysin sattumanvaraista ja ilman mitään mieltä, Pyhä Henki muistuttaa Jumalan lupauksista: ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia.” Teidän nuorukaisenne näkevät näkyjä ja vanhuksenne enneunia. Aikana, jolloin nuoret ihmiset eivät ole kuluttajia kummempia ja suuret ideologiat ovat kuolleet, muistan, että Jumala kutsuu näkemään näkyjä paremmasta maailmasta, joka ei vielä ole totta. Ja kun vanhukset ovat hylättyjä, peloissaan ja kaipaavat vain mennyttä aikaa (tai kuolemaa) minulle kerrotaan että he tulevat kertomaan innovaatioista , jotka ovat teknokraateille hepreaa.
Myös orjiin ja orjattariin minä vuodatan henkeni noina päivinä. Pyhä Henki on tasa-arvon lähde. Hän antaa lahjojaan kyselemättä yhteiskuntaluokkaa, koulutustaustaa, uskovaisuuden astetta tai edustuskelpoisuutta. Kristinusko levisikin ensimmäisinä vuosisatoina ennen kaikkea orjien uskontona. Kristus antoi äänen niille, joiden mielipiteillä ei ollut merkitystä. Kristinusko ei ollut yhteiskunnallinen orjien vapautusliike, mutta siitä tuli sellainen. Paavali neuvoi korinttilaisia (1.Kor.7): ”Jokaisen tulee pysyä siinä osassa, jossa hän oli kutsun saadessaan. Jos olit orja, älä siitä välitä. Vaikka voisit päästä vapaaksikin, pysy mieluummin orjana.” Paavali muistuttaa, että kristittyjen keskinäinen tasa-arvo on jotain syvempää kuin ulkoiset luokkaerot: ”Se, jonka Herra on kutsunut orjana, on näet Herran vapauttama.* Samoin se, joka on kutsuttu vapaana, on Kristuksen orja.” Uusi testamentti ei sisällä orjien vapautusohjelmaa. Kuitenkin voidaan ajatella, että orjuuden lakkauttaminen oli ohjelmoitu kristinuskoon. Jossakin vaiheessa ihmiset alkoivat ajatella, että jos kerran Kristuksessa Jeesuksessa ei ole orjaa eikä vapaata, miksi me ihmiset teemme tällaisia rajoja? ”Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” Yhä edelleen on syytä kysyä, miksi meidän täytyisi pitää kiinni perityistä sukupuolirooleista, kun kerran Kristuksessa se on yhdentekevää. Tärkeä kysymys on, näemmekö hiljalleen kasvaneen käsityksen demokratiasta, ihmisoikeuksista ja sukupuolisesta tasa-arvosta Pyhän Hengen työnä vai luopumisena kristillisestä perinteestä? Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Älkää ruvetko ihmisten orjiksi!
Minä annan teidän nähdä merkkejä taivaalla ja maan päällä: verta, tulta ja savupatsaita. Tämä kuva tuo nykyajan uutiskuvamateriaaliin tottuneelle mieleen sotatantereen. Siinä on kuitenkin kolme tärkeää vertausta Pyhästä Hengestä. Pyhän Hengen liturginen väri on punainen. Se tulee verestä ja muistuttaa marttyyreista, Kristuksen veritodistajista. Kun Pyhän Hengen vertauskuva on veri, se ei tarkoita kuitenkaan vain veren vuodattamista, vaan verenkiertoa elämän merkkinä. Se, että Pyhä Henki on eläväksi tekijä, tulee ilmi yhdessä helluntain Vanhan testamentin teksteistä: ”Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen.” (Hes.36:26) Tuli on ensimmäisiä kristillisiä Pyhän Hengen kuvia. Johannes Kastaja kertoi, että hänen jälkeensä tulee Messias, joka kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella. Helluntaina Pyhä Henki tuli kuin tulenlieskat opetuslasten päälle. Sana Henki on hepreassa ja kreikassa sama kuin tuuli ja hengitys. Myös savu voi olla Pyhän Hengen vertauskuva, sillä ei savua ilman tulta.
Aurinko pimenee, kuu värjäytyy vereen, ennen kuin koittaa Herran päivä, suuri ja pelottava. Raamatun kuvat tulevaisuudesta ovat pelottavia. Tai ne voidaan saada tuntumaan pelottavilta. Se, että maailmassa on sotia, luonnonmullistuksia ja muita järkyttäviä asioita, ei ole kristinuskolle yllätys. Me uskomme Jumalan suunnitelmaan, jota mitkään vallat eivät voi järkyttää. Viime sunnuntaina kuulimme, miten Jumala on asettanut Kristuksen ”istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa.” (Ef.1:20-21)
Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Se, että huutaa avukseen Herran nimeä, on jo Pyhän Hengen työtä. Se, että kaipaa Jumalaa, on jo merkki siitä että hän on lähellä. Jesajan kirjassa Jumala sanoo: ” Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: ’Tässä minä olen.’" (Jes.58:9) Pelastuksen ehdot ovat vähäiset, oikeastaan niitä ei ole ollenkaan: jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.
