Gregorius Suuren pääsiäissaarna vuodelta 591
Otettakoon sanani vastaan niin kuin ne sanon, sillä suora puhe virkistää paatuneita sydämiä paremmin kuin saneltu teksti – se ikään kuin tönii heitä ahdistuksen kädellä hereille.[1]
En tiedä kykenenkö tähän tehtävään. Mutta toisaalta, rakkaus täyttää sen tehtävän, johon voimani eivät riitä. Tiedän, että on kirjoitettu: ”Avaa suusi, niin minä sen täytän.”[2] Olkoon meillä tahto tehdä tämä hyvä työ, niin että saamme sen valmiiksi Jumalan avulla. Puhumisen rohkeutta meille antaa myös tämä Herramme ylösnousemuksen juhla. Olisi todella sopimatonta jos juuri tänään ruumiillinen kielemme vaikenisi antamasta ylistystä, kun on sen Luojan ruumiin ylösnousemuksen päivä.
2. Rakkaat veljet, te kuulitte, miten nuo pyhät naiset, jotka olivat kulkeneet Herran seurassa, saapuivat haudalle tuoksuvien yrttien kanssa ja osoittivat hellää huolenpitoa hänelle, jota he rakastivat tämän eläessä. Tuo ele merkitsee myös jotain minkä tulee tapahtua kirkossa. Meidän on kuunneltava sitä, mitä he tekivät niin, että ajattelemme, mitä meidän tulisi tehdä jäljitelläksemme heitä. Myös me, jos me uskomme häneen joka on kuollut, levitämme hyveiden tuoksua ja seuraamme Herraa hyväntekijöiden maineessa, tuomme ikään kuin tuoksuyrttejä hänen haudalleen. Nuo naiset näkevät tuoksuyrttejä tuodessaan enkeleitä. Sellaiset sielut saavat nähdä taivaan asukkaita, jotka tulevat Herran eteen hyveiden tuoksulla pyhän kaipauksen kautta. On pantava merkille, miksi enkelin nähdään istuvan oikealla puolella. Eikö vasen merkitsekin nykyistä elämää ja oikea puolestaan ikuista elämää? Siksi Laulujen laulussakin sanotaan: ”Hänen vasen kätensä on pääni alla ja hänen oikea kätensä hyväilee minua.”[3] Koska Vapahtajamme oli jättänyt taakseen tämän nykyisen elämän turmeluksen, on oikein että enkeli joka tuli ilmoittamaan hänen ikuisen elämänsä, istui oikealla puolella. Hän on pukeutunut valkoiseen vaatteeseen ilmoittaakseen meille juhlapäivämme riemun. Hänen vaatteidensa loisto ilmaisee meidän juhlamme kirkkauden. Sanoimmeko meidän – vai hänen? Tarkemmin sanoen, se on sekä meidän että hänen. Vapahtajamme ylösnousemuksesta tuli myös meidän juhlamme, kun hän palautti meille kuolemattomuuden. Siitä tuli myös enkeleiden juhla, koska meidän kutsumisellamme taivaaseen hän täydensi heidän joukkonsa. Valkovaatteinen enkeli julistaa siis sekä omaansa että meidän juhlaamme, sillä samalla kun Herran ylösnousemus palauttaa meidät taivaaseen, se korjaa hänen taivaallisen kotimaansa kärsimän vahingon.
3. Mutta kuulkaamme, mitä hän sanoo saapuville naisille: ”Älkää pelätkö!” Toisin sanoen: pelätkööt ne jotka eivät rakasta taivaallisten joukkojen ilmestymistä, kauhistukoot ne, joita lihallisten himojen vallassa ahdistaa joutua heidän seuraansa – mutta te, miksi te pelästyisitte kun näette maanmiehiänne?
Juuri tästä syystä Matteus kuvailee enkelin ulkonäköä sanoen: ”Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi.”[4] Salaman valo on kauhistuttava, mutta lumen silmää hivelevä. Kun kerran kaikkivaltias Jumala on sekä syntisille pelottava että vanhurskaille suloinen, on sopivaa että enkeli, ylösnousemuksen todistaja, on kasvoiltaan kuin salama ja olemukseltaan valkoinen, niin että hänen ulkonäkönsä voi samalla kauhistuttaa kelvottomia, kun se miellyttää hurskaita. Samasta syystä israelilaisten kulkiessa erämaassa heidän edellään kulki yöllä tulipatsas ja päivällä pilvipatsas.[5] Tuli näet herättää pelkoa, kun taas pilveä on miellyttävää katsella. Päivä tarkoittaa vanhurskaitten elämää ja yö syntisten elämää. Myös Paavali sanoo kääntyneistä syntisistä: ” Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa.”[6] Se että tuo patsas on päivällä pilveä ja yöllä tulta, tarkoittaa sitä, että kaikkivaltias Jumala on samalla kertaa vanhurskaille suloinen ja väärille pelottava. Ensiksi mainittuja hän hyväilee lempeytensä suloisuudella ja jälkimmäisiä hän kauhistuttaa vanhurskautensa ankaruudella.
4. Mutta kuulkaamme miten enkeli jatkoi puhettaan: ”Te etsitte Jeesusta, Nasaretilaista.” Nimi ”Jeesus” kääntyy latinaksi salutaris, ”Pelastaja”. Tuohon aikaan moni muukin saattoi kantaa nimeä Jeesus, mutta ei sanan varsinaisessa mielessä, vaan pelkkänä etunimenä. Siksi enkeli mainitsee myös paikkakunnan, että kävisi ilmi, kenestä Jeesuksesta on kysymys: Nasaretilaista. Lisäksi hän mainitsee tuntomerkin: ”joka oli ristiinnaulittu.” Ja hän jatkaa: ”Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä.” Sanat ”ei hän ole täällä” viittaavat hänen ruumiilliseen läsnäoloonsa, sillä eihän ole mitään paikkaa, missä hän ei olisi majesteettisuudessaan.
"Menkää nyt sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille: 'Hän menee teidän edellänne Galileaan.’” Meidän on kysyttävä: miksi enkeli sanoo, mainittuaan opetuslapset, erikseen Pietarin nimen? Jos enkeli olisi jättänyt nimeltä mainitsematta hänet, joka kielsi Herransa, hän ei olisi tohtinut tulla opetuslasten joukkoon. Mutta kun hänet mainitaan nimeltä, hän ei jää epätoivoon kieltämisensä tähden. On syytä miettiä, miksi kaikkivaltias Jumala sallii sen, että koko kirkon johtajaksi määrätty mies säikähtää palvelustytön kysymystä niin, että kieltää hänet? Huomaamme sen tapahtuneen Jumalan suuren laupeuden osoittamiseksi, niin että tuleva seurakunnan paimen oppisi omasta lankeemuksestaan, millaista armahtavaisuutta hänen täytyy toisille osoittaa. Jumala opetti Pietarin ensin tuntemaan itsensä, ennen kuin hänet asetettiin toisten johtajaksi. Näin hänen oma heikkoutensa opetti hänelle, miten kärsivällisesti hänen on suhtauduttava toisten heikkouksiin.
5. Vapahtajasta enkeli sanoo osuvasti: 'Hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, niin kuin hän itse teille sanoi.' Galilea tarkoittaa näet ”kauttakulkua”. Meidän Vapahtajammehan on kulkenut kärsimyksestä ylösnousemukseen, kuolemasta elämään, koettelemuksista kunniaan ja katoavaisuudesta katoamattomuuteen. Hän näyttäytyy opetuslapsilleen ensimmäisen kerran ylösnousemuksensa jälkeen Galileassa, sillä mekin pääsemme riemuitsemaan hänen ylösnousemuksensa kunnian näkemisestä vasta sitten, kun olemme kulkeneet paheistamme hyveen huipulle. Hän josta ilmoitetaan haudalla, ilmestyy ”kauttakulussa”, jotta ne jotka tuntevat hänet lihansa kuolettamisessa, näkisivät hänet silloin kun he siirtyvät pois tästä maailmasta.[7]
Rakkaat veljet, olemme tässä selityksessä vain hätäisesti raapaisseet evankeliumitekstin pintaa tällaisena suurena juhlapäivänä. Mutta sallikaa minun sanoa vielä jotain tärkeää tästä juhlasta.
6. Oli kaksi elämää, joista toinen oli meille tuttu, toinen tuntematon. Toinen niistä on kuolevainen, toinen kuolematon, toinen turmeltuvainen, toinen turmeltumaton, toinen kuoleman ja toinen ylösnousemuksen elämä. Mutta sitten saapui välittäjä ihmisen ja Jumalan välillä, ihminen Jeesus Kristus[8], joka omaksui ensimmäisen ja osoitti toisen. Hän kantoi ensimmäisen kuolemaan asti ja osoitti toisen ylösnousemuksellaan. Jos hän lupaa meille, jotka tunnemme vain kuolevaisen elämän, ruumiin ylösnousemuksen, mutta ei osoita sitä näkyvästi, kuka uskoisi hänen lupauksiinsa? Sen tähden hän tuli ihmiseksi ja ilmestyi lihassa, suostui omasta tahdostaan kuolemaan, nousi kuolleista voimassaan ja näytti omalla esimerkillään, mitä hän lupasi meille palkkioksi.
Ehkä joku sanoo: selvähän se on että hän nousi, sillä koska hän oli Jumala, ei kuolema voinut pitää häntä vallassaan. Valaistakseen meidän tietämättömyyttämme ja vahvistaakseen meidän heikkouttamme, Herra ei halunnut tyytyä vain oman ylösnousemuksensa esimerkkiin. Vaikka hän tuolloin kuoli yksin, hän ei noussut yksinään. Kirjoitettu on: monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös.[9] Näin on kaikki epäuskon vastaväitteet kumottu. Ettei kukaan sanoisi: ihmisen ei ole lupa toivoa itselleen sitä, mitä Jumala-ihminen osoitti omassa ruumiissaan, tiedämme Jumalan herättäneen myös ihmisiä, emmekä epäile heidän olevan muuta kuin tavallisia ihmisiä. Jos me kerran olemme Vapahtajamme jäseniä, olettakaamme, että meissä käy toteen se mitä tapahtui päällemme. Jos tunnemmekin itsemme vihonviimeisiksi, voimme kuitenkin toivoa, että myös me viimeiset jäsenet saamme osaksemme sen, mitä kuulimme tapahtuneen ensimmäisille.
7. Mieleeni palautuu se, miten juutalaiset pilkkasivat ristiinnaulittua Jumalan Poikaa sanoen: ”onhan hän Israelin kuningas, tulkoon nyt ristiltä alas! Silloin me uskomme häneen.”[10] Mutta jos hän olisi laskeutunut ristiltä, antaen periksi pilkkaajilleen, hän ei olisi osoittanut meille kärsivällisyyden voimaa. Mutta hän katsoi paremmaksi odottaa hieman, kestää häväistystä ja kärsiä pilkkaa ja lykätä yllätystä: ja niin hän joka kieltäytyi laskeutumasta ristiltä, nousi ylös haudasta. Olihan paljon suurempaa nousta haudasta kuin laskeutua alas ristiltä. Suurempaa oli ylösnousemisella tuhota kuolema kuin ristiltä laskeutumalla säilyttää elämä.
Mutta kun juutalaiset eivät saaneet häntä pilkkahuudoistaan huolimatta laskeutumaan ristiltä vaan näkivät hänen kuolevan, he uskoivat voittaneensa hänet ja iloitsivat hänen nimensä häviämisestä maan päältä. Mutta katso: tuo kuolema, jonka kautta jumalattomien joukko kuvitteli hävittäneensä hänet, korotti hänen nimensä koko maailmaa korkeammaksi. Häntä, josta he iloitsevat tappaessaan hänet, surraan hänen kuoltuaan, kun he tietävät, että hän meni kunniaan kärsimyksensä kautta.
Tuomarien kirjan kertomus Simsonista kuvaa asiaa hyvin. Kun hän oli tullut filistealaisten Gazan kaupunkiin, filistealaiset huomasivat pian hänen tulonsa, piirittivät hänet välittömästi ja asettivat vartioita kaupungin portille. He iloitsivat jo saatuaan voimamies Simsonin kiinni. Mutta tiedämme mitä Simson teki. Keskellä yötä hän tarttui kaupungin portteihin ja kantoi ne vuoren laelle.[11] Ketä kuvasi, rakkaat veljet, Simson näin tehdessään, ellei meidän Vapahtajaamme? Mitä kuvaa Gazan kaupunki, ellei helvettiä? Keitä ovat nuo filistealaiset, elleivät epäuskoisia juutalaisia? Nähdessään Herran kuolleen ja hänen ruumiinsa hautaan laskettuna, he asettivat vartijoita, ja aivan kuin he olisivat vanginneet Simsonin Gazaan, he iloitsivat siitä, että hän joka oli sanonut olevansa Elämän Antaja, oli nyt vangittuna helvettiin. Simson ei ainoastaan karannut keskellä yötä, vaan särki kaupungin portit. Meidän Vapahtajamme, noustessaan ylös ennen päivännousua, ei ainoastaan vapautunut helvetistä, vaan murskasi helvetin salvat. Hän nosti portit ja heitti ne vuoren huipulle, kun hän ylosnoustessaan siirsi paikoiltaan helvetin portit ja taivaaseen astuessaan meni taivasten valtakuntaan.
Rakkaat veljet: rakastakaamme tätä hänen ylösnousemuksensa kirkkautta, jonka hän ensin vertauskuvin julisti ja sitten käytännössä toteutti, ja kuolkaamme hänen rakkautensa vuoksi. Katso: meidän luojamme ylösnousemuksessa hänen palvelijansa, enkelit, tunnustavat meidät saman kaupungin kansalaisiksi. Kiiruhtakaamme tuohon juhlaan, johon sen kaupungin kansalaiset joukolla rientävät. Liittykäämme heihin kaipauksen ja ajatuksen avulla, kun emme vielä voi sitä nähdä. Siirtykäämme paheista hyveisiin, saadaksemme nähdä Vapahtajamme Galileassa. Auttakoon kaikkivaltias Jumala meitä ikävöidessämme elämää, häntä joka antoi ainokaisen Poikansa kuolemaan meidän puolestamme, Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, joka Jumalana hallitsee Pyhän Hengen ykseydessä iankaikkisesta iankaikkiseen.
[1] Gregoriuksen evankeliumisaarnojen joukossa tämä on ilmeisesti ensimmäinen, jonka hän on puhunut itse ääneen. Hän käyttää ilmaisuja lectio ”sanelu” ja collocutio ”suora puhe” tai oikeammin ”keskustelu.”
[2] Ps. 81:11.
[3] Laul. 2:6.
[4] Matt 28:3
[5] 2. Moos. 13:21-22.
[6] Ef. 5:8.
[7] Näin ilmeisesti on ymmärrettävä lause: Qui ergo in sepulchro nuntiatur, in transmigratione ostenditur, quia is qui in mortificatione carnis agnoscitur in transmigratione mentis videtur.
[8] 1. Tim. 2:5.
[9] Matt. 27:52.
[10] Matt 27:42.
[11] Tuom. 16:1-3.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti