1. Joh. 5:4-12 (1. su pääsiäisestä, 1. vsk 2.lk)

 Kaikki mikä on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman

Maailma (kosmos) merkitsee Uudessa testamentissa, ja erityisesti johanneslaisessa kirjallisuudessa, kahta vastakohtaista asiaa. Ensiksikin se on Jumalan luomus, joka on hänen herkeämättömän rakkautensa kohde: "Niin on Jumala maailmaa rakastanut..." Toiseksi se on jumalanvastainen järjestys, valtapiiri jossa vahvat porskuttavat ja raha ratkaisee. Tästä maailmasta sanotaan: "Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä mitä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa." (2:15) Kun Johannes sanoo, että kaikki mikä on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman, hän sanoo toisin sanoin sen, mitä edellinen luku lupaa: "Se joka on teissä, on suurempi kuin se (epäilemättä paholainen), joka on maailmasssa" (4:4) Mitä pieni ihminen voi maailmaa vastaan? Johannes sanoo, että jokainen joka on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman. Se on huikea näköala. 

Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut: meidän uskomme

Usko siirtää vuoria. Usko, pienikin usko, todistaa toisenlaisesta järjestyksestä kuin tämän maailman valtaan, väkivaltaan ja sortoon perustuva järjestys. Kuka sitten voittaa maailman, ellei se, joka uskoo että Jeesus on Jumalan Poika? Se, että uskoo Jumalaan, joka suostuu pieneksi ja heikoksi ja saattaa maailman vallat naurunalaiseksi, on voitto.

Henki, vesi ja veri

Kristuksen työn historiallinen todistus esitetään hänen kasteensa (veden) ja kuolemansa (veren) kautta. Ensimmäisen Johanneksen kirjeen taustalla on nähty selvittely gnostilaisten opettajien kanssa, jotka kielsivät Jeesuksen historiallisuuden ("Jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta" 4:2). Kristilliselle uskolle on luovuttamatonta, että Jumalan Poika on tullut ihmiseksi todellisella tavalla, keskelle maailmanhistoriaa. Pyhä Henki on se, joka todistaa Kristuksesta meidän sisimmässämme. Nämä sanat ovat innoittaneet jo varhain trinitaarisiin lisäyksiin, jotka ovat latinankielisessä Raamatussa edelleen. 

Jae 7: Todistajia on näin kolme [taivaassa: Isä, Sana ja Henki, ja nämä ovat yhtä, ja kolme maan päällä:] 

Jae 9: Tämä on Jumalan todistus: hän on todistanut pojastaan [ jonka hän lähetti pelastajaksi maan päälle, ja poika esitti todistuksen maassa täyttäen kirjoitukset ja esittäen meidät todistukseksi, sillä me olemme nähneet hänet ja ilmoittaneet teille, että te uskoisitte, ja katso:]

Jokaisella joka uskoo, on tämä todistus sisimmässään. Mutta jokainen joka ei Jumalan todistusta usko tekee hänestä valehtelijan.

Voiton salaisuus ei ole kuitenkaan se, kuinka lujasti ihminen uskoo, vaan Kristuksessa, joka on elämä. "Jolla on Poika, sillä on elämä." Jos uskot Kristukseen, sinulla on tämä todistus sisimmässäsi. Vai etkö usko? Pidätkö siis Jumalaa valehtelijana. Ei ole kuitenkaan kysymys sinun hengellisestä vahvuudesta tai uskollisuudestasi. Jos Jumala on olemassa, mikään ei ole turhaa tai toivotonta. Jos Jumalaa ei ole, eipä tästä kuvitelmasta haittaakaan ole.

Viis. 11:25-12.1 (24. su helluntaista, apokryfi)

 Ja kuinka voisi mikään pysyä ilman sinun tahtoasi, kuinka voisi säilyä se, jota sinö et ole kutsunut eloon? Mutta sinä säälit kaikkia, koska ne ovat sinun, oi Herra, joka rakastat eläviä. Sillä sinun katoamaton henkesi on kaikissa.

Jumala tekee työtään kaikkien ihmisten sydämissä, rakastaa jokaista ja vetää jokaista puoleensa. Hän ei tee eroa erilaisten ihmisten välillä tai statusten välillä, jotka hänen mukaansa ovat merkityksettömiä. "Hän on syössyt vallanpitäjät valtaistuimiltaan ja korottanut alhaiset." Hän tekee työtä kaikissa kristillisissä yhteisöissä yli uskontorajojen ja mhös niiden sydämissä, joilla omasta mielestään ei ole uskontoa lainkaan. Yksikään uskonto ei voi yksin omistaa Jumalaa, vaikka useimmat yrittävät sitä, väittäen että ellet seuraa juuri heidän tietään, et pelastu.

(Gerard W. Hughes: Pyhän yllättämä s. 69-69)

Ehtoollisen hyöty (kiirastorstai)

Pyhä ehtoollinen on sakramentti tai jumalallinen merkki, jossa Kristus todellisesti läsnä olevana ojentaa ja antaa leivässä ja viinissä ruumiinsa ja verensä ja vakuuttaa meille, että syntimme on annettu anteeksi ja meillä on pääsy ikuiseen elämään.

Näin sanoo ehtoollisesta Württembergin reformaattori Johannes Brenz (1499-1570) katekismuksessaan vuodelta 1535. Myöhemmässä katekismusselityksessään (1551) hän kertoo ehtoollisen hyödystä näin:

"Kaikissa ahdistuksissamme, niin ruumiillisissa kuin hengellisisissäkin, meidän on riennettävä ehtoollisen viettoon, jotta saisimme siinä uskon vahvistusta ja taivaallisen lohdutuksen. Sillä kun saat ehtoollisen vietosta uskonvarmuuden ja hengellisen lohdutuksen, mitä sinulta silloin puuttuu - vaikka sinulla olisikin maallista puutosta? Et sinä tietenkään tuo ehtoolliselta täyttä rahasäkkiä selässäsi kotiin, mutta sinulla on sydän täynnä Kristusta, Jumalan Poikaa, kaikkien hengellisten lahjojen aarretta. Sinä et saa sairauteesi ruumiillista, vaan taivaallista lääkettä, sinua ei aseteta maalliselle valtaistuimelle, vaan sinut kohotetaan taivaan valtakunnan valtaistuimelle. Sinä et pelasta ehtoollisella ruumiisi elämää tässä maailmassa vaan pelastat sielusi elämän ikuisessa maailmassa... Ehkä toivot, että voisit saada vahvan ja suuren uskon, jos Jumala lähettäisi sinulle enkelin taivaasta, tai jos hän herättäisi jonkun patriarkoista, profeetoista tai apostoleista kuolleista puhumaan kanssasi ja lupaamaan sinulle Jumalan nimessä että saat syntisi anteeksi ja tulet taivasten valtakunnan perilliseksi. Mutta ehtoollisessa Jumalan Poika Kristus tulee luoksesi, eikä vain puhu kanssasi, vaan ruokkii sinua ruumiillaan ja juottaa sinua verellään, jotta olisit varma siitä, että olet samaa lihaa ja verta hänen kanssaan ja siksi myös hänen kanssasperillisensä.  Jos et tästä puheesta saa varmuutta ja voimaa uskoosi, ei sinua auttaisi, vaikka taivaan enkeli tai joku profeetta, Jesaja tai Jeremia, nousisi kuolleista ja julistaisi sinulle evankeliumia."

Joh. 12:24 (Palmusunnuntai, 1. vsk ev)

Jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon

Joitakin ihmisiä askarruttaa ruumiin ylösnousemus. Koska opetukseni on sitä parempi, mitä enemmän se kohtaa salaiset kysymyksenne, on syytä käsitellä hieman ylösnousemususkoa. Monet ajattelevat, niin kuin minäkin olen joskus ajatellut, kun he näkevät miten ruumis ja sen luut muuttuvat haudassa tomuksi, etteivät liha ja luut voi palata takaisin tomusta.

He järkeilevät mielessään näin: ”Milloin ihminen herää tomusta eloon? Milloin tuhkasta syntyy elämä?”

Vastaan lyhyesti, että Jumalan on helpompi palauttaa se, mikä on ollut, kuin luoda sitä, mitä ei ole ollut. Onko se ihme, että hän joka kerran loi kaiken tyhjästä, palauttaa ihmisen tomusta? Taivaan ja maan luominen siitä mikä ei ole mitään, on ihmeellisempää kuin ihmisen herättäminen maasta. Mutta kun katsomme tuhkaa ja tuskailemme, ettei se voi palata ruumiiksi, silloin yritämme mahduttaa järkeemme Jumalan valtaa ja toimintaa. Ihmiset ajattelevat mielessään näin, koska Jumalan jokapäiväiset ihmeet eivät tunnu enää miltään. 

Katso nyt, miten pieneen siemeneen kätkeytyy koko tuleva suuri puu. Mieti nyt mielessäsi mitä tahansa suurta puuta. Ajatelkaa, mistä se sai alkunsa, niin että se kasvoi täyteen mittaansa? Ymmärrätte epäilemättä, että sen alku oli pienenpieni siemen. Miettikää, missä tuossa pienessä siemenessä on puun voima, sen kaarnan karkeus, sen maku ja haju, hedelmien runsaus ja lehtien vihreys? Kun
tunnustelet siementä, ei se ole voimakas. Mistä sitten puun kestävyys on peräisin? Siemen ei ole karkea. Mistä tulee kuoren karkeus? Ei se maistu millekään – mistä hedelmien maku? Se on hajuton. Mistä on peräisin tuoksu, josta tunnemme sen hedelmät? Siinä ei ole mitään vihreää. Mistä siis tulee lehtien vihreä? Kaikki tämä on siemeneen kätkettynä, mutta ne eivät tule siitä heti ilmi. Siemenestä kasvaa juuri, juuresta verso ja versosta vihdoin hedelmä. Hedelmä puolestaan tuottaa siemenen. Voi siis sanoa,
että siemenessä piilee siemen. 

Jos Jumala saa aikaan rungon, hedelmät ja lehdet – koko suuren puun – pienestä siemenestä, ja tämä tapahtuu päivittäin, miksei hän voisi tehdä tomusta luita, hermoja, lihaa ja hiuksia? Jos ihminen epäilee ylösnousemusta ja etsii selitystä sille, häneltä kannattaa kysyä, miten ne asiat ovat mahdollisia, joita tapahtuu koko ajan, vaikka järki ei voi niitä selittää. Kun näemme, että emme voi käsittää sellaisia
asioita, jotka hyvin näemme, meidän tulee uskoa se, minkä kuulemme, luottaen Jumalan lupauksiin. 

(Gregorius Suuri: Evankeliumisaarna 26.12.)

1. Kor. 10:1-6 (4.paastonajan sunn. 1.vsk 2.lk)

Veljet, haluan teidän tietävän, että isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki

Sakramenttiteologinen anamneesi viittaa Exoduksen tapahtumiin, jotka psalmi 105 tiivistää: "Herra levitti pilven heidän verhokseen ja pani tulen valaisemaan yötä. He pyysivät ruokaa, ja hän lähetti viiriäisiä ja ravitsi heidät taivaan leivällä. Hän avasi kallion, ja siitä kumpusi vettä, vesi juoksi virtanaan pitkin kuivaa maata."(j.39-40)

Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi

Kaste on siis jo Vanhassa testamentissa. Pilvi ja meri voidaan tulkita upotus- tai valelukasteeksi. Silloin se teki Mooseksen, nyt Jeesuksen seuraajiksi.

Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa ja joivat samaa hengellistä juomaa.

Manna erämaassa ja vesi kalliosta olivat siis ehtoollisen esikuvia. Tämän sunnuntain VT:n teksti sanoo: Muistakaa, kuinka Herra neljänkymmenen vuoden aikana johdatti teitä pitkällä matkallanne autiomaassa. Hän kuritti teitä ja pani teidät koetukselle saadakseen tietää, aiotteko todella noudattaa hänen käskyjään vai ette. Tehdäkseen teidät nöyriksi hän piti teitä nälässä ja ruokki teitä sitten mannalla, jota ette olleet ennen maistaneet, eivät myöskään teidän isänne. Hän halusi osoittaa teille, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta mitä Herra sanoo." (5. Moos. 8:2-3)

Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan: tämä kallio oli Kristus

Rabbit tulkitsivat Raamattua niin, että kallio oli kahdessa paikkaa, eikä liikkunut.

Jakeet 5-6 kertovat, että huolimatta siitä, että israelilaiset olivat sekä "kasteesta" että "ehtoollisesta" osallisia, "useimmat heistä Jumala hylkäsi." Niin heistä tuli esimerkki meille. Jumalaa ei voi itselleen varmistaa.