Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle. Jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle.
Olisiko tekstin ensimmäinen opetus se, että viisas on se, joka antaa periksi. Meitä opetetaan usein pitämään kiinni oikeuksistamme. Sanotaan, että nykyajan ihminen onkin paremmin tietoinen oikeuksistaan kuin velvollisuuksistaan. Periksi antamista ja luovuttamista pidetään heikkouden merkkinä. Mutta Abram näki asian toisin. Hänelle välien rikkoutuminen sukulaismies Lootin kanssa olisi ollut suurempi vahinko kuin se, että itse joutuisi tyytymään laihempiin laitumiin.
Ehkä Abramin ja Lootin ratkaisu on lupa tulkita myös niin, että kristittyjen kesken voi olla tilanteita, joissa on paras vain antaa olla. Todetaan, että ei ole mahdollista toimia yhdessä, mutta rakkautta on se, että sallitaan toiselle hänen oma tilansa. Sinä kuljet omaa tietäsi, minä omaani. Jumala meitä molempia tiellämme siunatkoon.
Aluksi saattoi näyttää siltä, että Abram teki tyhmästi, kun antoi Lootin valita ensin. Loot valitsi hedelmällisen Jordanin alangon, joka oli tuohon aikaan "kuin Herran paratiisi." Saattoi olla, että Abramin väki, niin perheenjäsenet kuin paimenet, taivastelivat isäntänsä bisnesvainua. Olisit nyt edes vaatinut puolet ja puolet, etkä antanut toisen ottaa kaikkea! En tunne tuon ajan Lähi-Idän maantiedettä, mutta voin kuvitella, että ensiluokkaista laidunmaata ei ollut tuhlattavaksi asti.
Herra näytti kuitenkin Abramille (josta vasta myöhemmin tuli uskon isä Abraham) laajemman näyn. Luopuessaan etuoikeudestaan, antaessaan toiselle etusijan, Abram ei saanut vain vähintään yhtä hyvää osaa, vaan kaiken! Antaessaan saa ja kadottaessaan löytää.
Anteeksiantamisen sunnuntaina tämä teksti muistuttaa, että anteeksi antaminen on myös oikeutetuista vaatimuksista luopumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti