Astukaamme eteenpäin elämän seikkailumatkalla kohti Jumalaa! Juostaan! Unohdetaan kaikki, mikä on jäänyt taa! Tulevaisuus on meidän edessämme. Kaikki elämän mahdollisuudet ovat yhä avoinna, sillä me voimme edelleen löytää Jumalan, löytää enemmän. Sille, joka rientää kohtaamaan Jumalan, merkityksettömyys on mennyttä: Jumalan pieninkin todellisuus on suurempi kuin rohkeimmat kuvitelmamme. Jumala on ikuinen nuoruus, eikä hänen maassaan vallitse luovuttaminen.
Me kuljemme erämaassa. Sydän, älä säikähdä nähdessäsi ihmisiä, jotka painuvat kumaraan pelkojensa alla ja kulkevat eteenpäin nähtävästi vailla päämäärää. Älä vaivu epätoivoon. Tähti on olemassa ja se loistaa. Pyhät kirjoitukset kertovat, mistä Pelastajan voi löytää. Palava levottomuus ajaa meitä eteenpäin. Puhu itsellesi: eikö tähti loista hiljaa sydämesi taivaalla? Se on ehkä pieni, se on ehkä kaukana - mutta se on olemassa! Ja se näyttää pieneltä vain siksi, että sinulla on vielä matkaa edessäsi. Se on kaukana, koska sinut on katsottu arvolliseksi tähän äärettömän pitkään matkaan. Mutta tähti on olemassa! Myös sisäisen ihmisesi kaipaus vapauteen, hyvyyteen ja onneen, jopa heikkoutesi ja syntisyytesi katuminen - nämäkin ovat tähtiä! Miksi siis itse työnnät pilviä tähtesi eteen (pahantuulisuuden, pettymyksen, katkeruuden, kieltämisen, ironisuuden tai luovuttamisen pilviä), vain siksi että sinun unelmasi tai kuvitelmasi eivät ole toteutuneet?
(Karl Rahner: Prayers and Meditations. Ed. J. Griffiths)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti