Syömäreillä ja juomareilla on omat kiusauksensa, jotka ovat tuskin keneltäkään salassa. Mutta niillä, jotka onnistuvat paastossaan ja noudattavat pidättyväisyyttä, on salatut ja suuremmat kiusauksensa, joista Gregorius Suuri kertoo näin:
Ellei kärsimättömyys usein riistäisi pidättyväisyyttä harjoittavilta heidän mielenrauhaansa, Pietari olisi tuskin sanonut: “Pyrkikää osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa, tiedossa itsehillintää”, ja sen jälkeen välittömästi: “itsehillinnässä kärsivällisyyttä.” Hän aavisti, että pidättyväisiltä puuttuisi kärsivällisyyttä ja neuvoi siksi näitä hankkimaan sitä. Edelleen, elleivät pidättyväiset toisinaan ajautuisi ylpeisiin ajatuksiin, Paavali olisi tuskin sanonut: “Se joka ei syö, älköön tuomitko sitä joka syö.”(Rm. 14:3) Ja kun hän toisessa yhteydessä piti tiukan puhuttelun niille, jotka kerskuivat pidättyväisyydellään, hän sanoi: “Nämä käskyt näyttävät viisailta ja nöyriltä ja ruumiin kurittamiseksi tarkoitetuilta, mutta tosiasiassa ne tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä.”(Kol.2;23) Tässä on syytä huomata, miten suuri opettaja liittää yhteen uskonnollisen tunnontarkkuuden ja näennäisen nöyryyden. Kun ruumista näet kuritetaan pidättyväisyydellä enemmän kuin olisi tarpeeksi, ulospäin osoitetaan kyllä nöyryyttä, mutta sisäisesti ylpistytään jopa tästä nöyryydestä! Ja jollei pidättyväisyys saisi ihmistä helposti luulemaan itsestään liikoja, omahyväinen fariseus ei olisi lukenut ansiokseen sitä, että hän paastosi kahdesti viikossa.
Pidättyväisiä on neuvottava ajattelemaan sitä, että kun he välttävät vatsan syntejä, tästä hyveestä voi syntyä vielä pahempi pahe: kun he kurittavat ruumistaan, sielu lankeaa kärsimättömyyteen ja vaikka he ovat nujertaneet lihansa, siinä ei ole mitään hyveellistä, koska heidän sielussaan vallitsee viha. Joskus taas käy niin, että vaikka pidättyväinen hillitsee vihansa, hänet saa valtaansa vieras ilo, ja niin hän menettää pidättyväisyydestään koituvan hyödyn, koska ei varjele itseään hengellisiltä paheilta. Sen tähden profeetta sanoo: “Paastopäivinäkin te etsitte omia nautintojanne”, ja vähän myöhemmin: “Riitaa ja katkeruutta teidän paastonne tuottaa, raakoja nyrkiniskuja.”(Jes. 58:3-4) Nautinto viittaa iloon, nyrkiniskut vihaan. On turha kurittaa ruumista pidättyväisyydellä, jos sielu antaa periksi sopimattomille mielenliikkeille ja joutuu paheiden valtaan. Näitä ihmisiä on toki kehotettava pitämään kiinni pidättyväisyydestään eikä antamaan siitä periksi, mutta heidän ei pidä kuvitella sen olevan erityinen ansio salaisen Tuomarin edessä, ettei heidän sydämensä luulisi olevansa erinomainen ja siten tulisi ylpeäksi. Siksi profeetta sanookin: “Tuollaista paastoako minä teiltä odotan? Ei, vaan sitä että murrat leivän nälkäiselle ja avaat kotisi kodittomalle.” (Jes. 58:5-7) On ymmärrettävä, että ilman muiden hyveiden mukanaoloa pidättyväisyydellä ei ole suurtakaan arvoa. Siksi Joel sanoo: “Pyhittäkää paasto!”(Joel 2:15) Paaston pyhittäminen tarkoittaa Jumalan arvon mukaista pidättyväisyyden noudattamista niin, että myös muut hyveet liittyvät siihen. Pidättyväisille on siis opetettava, että silloin he tietävät noudattavansa Jumalan mielen mukaista pidättyväisyyttä, kun he antavat tarvitseville sen, minkä he itse jättävät syömättä. On syytä huolellisesti kuunnella, miten Herra moittii profeetan kautta: “Te olette paastonneet ja pitäneet valittajaisia viidennessä ja seitsemännessä kuussa jo seitsemänkymmenen vuoden ajan. Mutta oletteko paastonneet minun kunniakseni? Ja kun te syötte ja juotte, ettekö te syö ja juo vain omaksi nautinnoksenne?”(Sak.7:5-6) Ei Jumalalle, vaan itselleen paastoaa sellainen, joka ei anna köyhille sitä, minkä hän itseltään väliaikaisesti pidättää, vaan säästää sen pistääkseen sen myöhemmin omaan suuhunsa.
Regula pastoralis 3.19.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti