Muistakaa, kuinka Herra neljänkymmenen vuoden aikana johti teitä pitkällä matkallanne autiomaassa. Hän kuritti teitä ja pani teidät koetukselle saadakseen tietää, aiotteko todella noudattaa hänen käskyjään vai ette.
Kovan ja pitkäjänteisen koulutuksen avulla Herra halusi tietää "mitä sydämessänne on" (et-asher bilbabka) eli oletteko tosissanne. Paastonaikana on lupa puhua siitä, että usko on pirun vaikeaa, se vie mehut, se karsii jyvät akanoista. Voi tietysti lässyttää jumalasta (joka pitää kirjoittaa pienellä kirjaimella) joka ei vaadi mitään. Ei siitä sitten myöskään ole mitään apua. Tosi Jumalan kanssa joutuu painimaan. Ja siinä painissa jää takuulla toiseksi. Kun mietin omaa tietoista uskontaivaltani, huomaan, ettei se, mitä tämä vaellus on kaivanut sydämestäni esiin, ole kovin mieltäylentävää. Uskomaton määrä kuonaa löytyi ulkonaisesti siivosta ihmisestä. Miksi ihmeessä tämä piti kokea? Seuraava lause vastaa siihen:
Tehdäkseen teidät nöyriksi hän piti teitä nälässä ja ruokki teitä sitten mannalla, jota ete olleet ennen maistaneet, eivät myöskään teidän isänne. Hän halusi osoittaa teille, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta, mitä Herra sanoo.
Hengellisiä pikavoittoja ja sisäistä eheytymistä tarjoava kristillisyys ohittaa sen nöyryyden koulun, josta Raamattu puhuu. Siitä nöyryydestä ei ole lehtihaastatteluissa tai facebook-päivityksissä kerrottavaksi. "Manna" haastaa ihmisen uskonnollisuuteen luontaisesti kietoutuvan konservatiivisuuden. Te tai teidän isänne, kirkkokuntanne tai herätysliikkeenne ette olleet maistaneet tätä ravintoa ennen. Olisitte voineet kaikessa rauhassa laulaa "give me that old time religion" ja olla syömättä tuota epäilyttävää tavaraa, mutta onneksi oli niin kova nälkä. "Kaikesta, mitä Herra sanoo" ilmaistaan synoptikoilla "jokaisesta sanasta", mutta hepreassa siinä ei ole "sana" (dabar) vaan "se mikä lähtee jostain" (motsa). Se on reaaliaikaisempi, etten sanoisi pneumatologisempi, ilmaisu. Ei ole kysymys uskollisuudesta pyhälle tekstille, vaan sille, mitä Herra sanoo tässä ja nyt. Sille on oltava herkkä. Sen herkkyyden opetteluun voidaan tarvita neljäkymmentä vuotta, tai enemmänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti