Tämä on ainutlaatuinen kuvaus siitä, miten vanhuus on kaikkea muuta kuin miellyttävää aikaa elämässä. Kehotetaan muistamaan Luojaa nuoruudessa, ennen kuin tulevat ne päivät, joista vanhus itse sanoo: "Nämä eivät minua miellytä."
Vanhuuden vaivat on puettu runollisiin ilmaisuihin, jotka saattavat olla suorasukaisempia kuin käännös antaa ymmärtää. "Auringon valo, kuu ja tähdet himmenevät ja sadetta seuraavat yhä uudet pilvet."
Soturit painuvat kumaraan ja jauhajanaiset harvenevat. Kuva inhimillisen voiman ja taidon katoavaisuudesta, hallinnan menetyksestä, joka vanhenemisessa on niin kovaa. Näkökyky heikkenee, myös "ikkunoista kurkkijoilla". "Kadun kaksoisportit" tarkoittavat kadulle, ihmisvilinään, päivän touhuun vievää ovea. Se on nyt suljettu. Olen jäänyt marginaaliin. Myllyn ääni heikkenee paitsi jauhajanaisten puutteesta myös kuulon heiketessä. Linnunlauluun liittyvä lause kääntyy myös: "herätään lintujen lauluun", minkä voi ymmärtää yöunen lyhenemisenä. "Laulun tyttäret hiljentyvät" kuvaa nuoruuden elämänilon haihtumista. Mäkiä ja esteitä tiellä pelätään osteoporoosin ja lonkkamurtumien vuoksi.
Jakeen 5 kielikuviin liittyy selviä käännösongelmia. Mantelipuun kukkiminen on joissakin kommentaareissa ymmärretty viitteeksi tukan harmaantumiseen. Ilmaisu wajānets hašaged kääntyy kuitenkin suoraan "mantelia hyljeksitään" - koska ei ole hampaita! "Kapriksen nuput puhkeavat" ei avaudu lainkaan, ellei tiedä, että kaprista pidettiin seksuaalista halua herättävänä aineena. Ilmaisu viittaa seksihalujen katoamiseen. Toisin sanoen jae kertoo elämänilojen hupenemisesta.
Peittelemättömän pessimistinen kuvaus vanhuudesta sanoittaa vanhenevan ihmisen elämäntuntoja. Turha kuvitella, että silloin olisi aikaa ajatella hengellisiä asioita, jos ei aiemmin ole ollut. Toivoton tuo näky ei silti ole, sillä jae 7 muistuttaa, että ihmisen henki palaa kuolemassa Jumalan luo, joka on sen antanutkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti