Room. 10:17 (Usk.p.muistop. 3.vsk 2.lk)

FIDES EX AUDITU

Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.

Tunnustuskirjat siteeraavat tätä Roomalaiskirjeen jaetta taajaan. Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa (XIII artikla) korostetaan sitä, että sakramentti on ulkoinen asia juuri sitä varten, että se koskettaisi ihmisen sydäntä niin korvan kuin silmänkin kautta.

"Todellisia sakramentteja ovat siis kaste ja Herran ehtoollinen sekä synninpäästö, se kun on parannuksen sakramentti. Nämä toimitukset perustuvat näet Jumalan käskyyn, ja niihin liittyy armon lupaus, joka on uudelle liitolle ominainen. Pitäähän meidän meitä kastettaessa, nauttiessamme Herran ruumista ja saadessamme synninpäästön olla sydämessämme varmat siitä, että Jumala todella Kristuksen tähden antaa meille anteeksi. Toisaalta Jumala sanan ja jumalanpalvelusmenojen kautta myös taivuttaa sydäntämme uskomaan ja ottamaan uskon vastaan, niin kuin Paavali (Room. 10:17) sanoo: 'Usko tulee kuulemisesta.' Mutta samoin kuin sana tunkeutuu korviin kohdatakseen sydämen, samoin kohtaa itse toimitus silmät taivuttaakseen sydämen. Sanan ja toimituksen vaikutus on sama. Augustinus onkin sattuvasti sanonut sakramenttia näkyväksi sanaksi, koska silmät havaitsevat jumalanpalvelustoimituksen, joka on kuin sanan kuva ja ilmaisee samaa kuin sana. Kummankin vaikutus on siis sama."

Solida Declaratio (art. XI) ottaa jakeen sielunhoidolliseksi ohjeeksi niille, jotka vaivaavat itseään kysymyksellä, kuulunko minä valittujen joukkoon:

"Isä tahtoo, että kaikki ihmiset kuulevat tämän saarnan ja tulevat Kristuksen luokse. Tulijoita Kristus ei aja luotaan, sillä näin on kirjoitettu: 'Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos' (Joh. 6:37).
Sitä varten, että me pääsisimme Kristuksen luo, Pyhä Henki vaikuttaa sanan kuulemisen välityksellä tosi uskoa, sillä näin apostoli todistaa ja lausuu: 'Usko tulee siis Jumalan sanan kuulemisesta', (Room. 10:17), nimittäin kun sanaa kirkkaasti ja puhtaasti saarnataan. Kun siis joku tahtoo tulla autuaaksi, hänen ei pidä vaivata ja piinata itseään pohtimalla, onko hänet Jumalan salaisessa suunnitelmassa valittu ja määrätty iankaikkiseen elämään - ilkeä Saatana semmoisilla ajatuksilla ahdistaa ja hätyyttää hurskaita ihmisiä. Hänen on sen sijaan kuunneltava Kristusta; Kristus on elämän kirja, johon on kirjoitettu kaikkien Jumalan lasten iankaikkinen valinta iankaikkiseen elämään. Kristus todistaa (Matt. 11:28) erotuksetta kaikille ihmisille, että Jumala tahtoo kaikkien synnin kuorman painamien ja raskauttamien tulevan hänen luokseen, jotta hän antaisi heille levon ja autuuden."

Kun tässä kohdassa uskosta puhutaan nimenomaan "Herran nimen avuksi huutamisena" (jae 13), Melanchthon käy Ydinkohdissaan (jotka joissakin evankelisissa kirkoissa sisältyivät Tunnustuskirjojen korpukseen) kriittistä keskustelua uskon olemuksesta. Joillekin usko oli Raamatun tapahtumien totenapitämistä, skolastisille teologeille ihmissielussa uinuva ominaisuus, mutta Melanchthonin mukaan Raamatun tarkoittama usko on luottamusta Jumalan ehdottomaan laupeuteen.

"Jeesus Siirak sanoo mitä kauneimmin: 'Kaikessa toiminnassasi usko sielusi uskolla. Se on käskyjen noudattamista' (Sir. 32:23). Mitä ikinä puuhaatkin: syöt, juot, toimitat käsilläsi, opetat tai vaikka tekisit syntiä julkisesti, ei sinun pidä katsoa tekoihisi. Kiinnitä katseesi Jumalan laupeuden lupaukseen, luota häneen äläkä epäile sitä, että sinulla on taivaassa Isä eikä tuomari. Hän huolehtii sinusta aivan kuten vanhemmat huolehtivat lapsistaan ihmisten keskuudessa. Vaikka ei olisi olemassa muita merkkejä Jumalan tahdosta meitä kohtaan kuin se, että hän tahtoo meidän päivittäisessä rukouksessamme kutsuvan häntä Isäksi, jo tuo seikka yksin olisi vahva todiste sen puolesta, ettei meiltä ennen uskoa vaadita mitään muuta." (Ydinkohdat, suom Risto Saarinen s. 127)