Vanhan testamentin lukemista vaikeuttavat toisaalta asiat,joita en ymmärrä ja toisaalta asiat joita en voi hyväksyä. Viimeksi mainittu ei ole ihme, sillä vuosituhansien seurustelu Jumalan kanssa on vaikuttanut ihmisen moraaliseen tajuun - toivottavasti positiivisesti .
Kun luet tämän Miikan tekstin, saatat ihmetellä, miksi Jumalaa pitää maanitella paimentamaan kansaansa, "perintökansaansa". En tiedä, avaako tekstin merkitystä heprean kielen erisnimien merkitys, mutta kokeillaan:
"Kaukana hedelmätarhoistaan" on nykykäännöksen erikoisuus. Suurin osa muunkielisistä käännöksistä lukee "keskellä Karmelia." Karmel tarkoittaa kyllä hedelmätarhaa. Basan on puolestaan "hedelmällinen hiekkamaa"ja Gilead "todistuksen röykkiö"(ks.1.Moos.31).
Sitten kuvaillaan jumalallista performanssia, jonka johdosta pakanakansojen korvat soivat. Pakanat matelevat paskat housussa Jahven edessä (vapaa käännös, myönnän ). Että sellaista.
Silti VT on myös puhutteleva ja lohduttava. Sanat "sinua, Herra, he pelkäävät " kääntyvät latinaksi desiderabunt et timebunt de, "kaipaavat ja pelkäävät sinua".
Ja sitten tulee se varsinainen syy,mikä Jumalassa on niin poikkeuksellista, pelottavaa ja käsittämätöntä (LXX käyttää sanaa "hämmästyvät", vrt Jes.52:14).
Nimittäin se,että Jumala heittää syntimme meren syvyyteen. "Sinulla on halu laupeuteen." Se tarkoittaa että armahtaminen ja pahojen tekojen unohtaminen tuottaa Jumalalle erityistä mielihyvää. Tätä emme ole vieläkään tajunneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti