Koittaa aika - sanoo Herra Jumala -
jolloin minä lähetän maahan nälän.
En leivän nälkää,
en veden janoa,
vaan Herran sanan kuulemisen nälän.
Ihmiset hoippuvat mereltä merelle,
pohjoisesta itään he harhailevat
etsimässä Herran sanaa,
mutta eivät löydä.
"Työläiset tarvitsevat runoutta enemmän kuin leipää", julisti Simone Weil. Sanan nälkä on runouden nälkää, merkityksen nälkää. Nuoret tietävät kaiken hinnan mutta eivät minkään arvoa.
Tuo nälkä ja etsintä ajaa ihmisiä yhä korkeammalle ja kummallisimpiin suoritukseen. Ihmiset hoippuvat mereltä merelle: ajattele, että suomalaisten suosikkimatkakohde 70-luvulla oli Mallorca, 2000-luvulla Thaimaa. Kaikki alkaa olla nähty.
Internet mahdollistaisi kaiken ihmiskunnan viisauden löytämisen hetkessä, mutta mitä sieltä etsitään? Harmitonta ja ei niin harmitonta viihdettä. Sosiaalinen media merkitsee edes kuvitelmaa yhteydestä. Samoin porno. Että minä merkitsisin jotakin jollekin.
Yhä uusia huumeita. Masennukseen sairastuneita lapsia. Mitä merkitsee "Herran sana"? Sit että joku näkee mielen tässä kaikessa. "Etsi mitä etsit, mutta älä sieltä mistä etsit", sanoo Augustinus tänä sunnuntaina.
Ei teologista tutkimustakaan ole tehty milloinkaan niin paljon kuin nykyään. Kirkkoja on tuhansia, Raamattu lähes kaikkien saatavilla...miten niin on Jumalan sanan nälkä?
Siltä kuitenkin näyttää. Onko kyse vain siitä, että kun jokapäiväisen leivän hankkiminen ei täytä koko päivääni, peruslevottomuus ja epätoivo (joka Kierkegaardin mukaan on todiste siitä että meissä on jotain ikuista) nostaa päätään. Jumala on sen kaipauksen meihin asettanut. "Levoton on sydämemme, kunnes se löytää levon sinussa", sanoi Augustinus. Se on triviaali ja latistunut ajatus, mutta silti tosi. Niin kuin Jumalan rakkaus Kristuksessa. Se on löydettävä uudestaan, uutena. Sen opillinen ja liturginen muotoilu on tullut sille vankilaksi. Sen on murtauduttava ulos, kohdattava kuulija uutena ja vapauttavana sanana (huom! evankeliumia on saarnattu psykologisoidussa muodossa niin kauan, ettei sekään välttämättä toimi). Siihen tarvitaan sanan julistajia, Pyhä Henki sanan valaiskoon.
Ei ihminen elä pelkästään leivästä. Joku voi ajatella, että hyvinruokitun länsimaalaisen on helppoa sanoa näin. Mutta kysypä niiltä, jotka joutuvat taistelemaan joka leipäpalasta: onko se muka ihmisarvoista elämää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti