Tulee aika, sanoo Herra, jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa.
Näin sanoessaan Jeremia, jonka sanottavaksi Jumala antoi harvinaisen epämiellyttäviä viestejä, ilmaisee VT:n aikaan ainoana selvästi, että Herran liitto Israelin kanssa - VT:n kantava ajatus - on vanhentunut. Hepr 8:ssa, jossa kohta siteerataan kokonaisuudessaan, todetaankin: "Puhuessaan uudesta liitosta Jumala osoittaa, että ensimmäinen liitto on vanhentunut. Ja se mikä on vanhentunut ja aikansa elänyt, häviää pian." (8:13) Selitys seuraa:
Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta.
Siis juuri siitä on kysymys, mistä kaikki profeetat ja psalmistat puhuvat juuri Jumalan suurena pelastustekona. Jotain vielä suurempaa on tulossa, sellaista, jonka rinnalla exodus on vain esikuva. Uusi liitto on tarpeen, koska
Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra.
Heprealaiskirje seuraa LXX:aa sanoessaan: "He eivät pysyneet minun liitossani, ja siksi en minäkään välittänyt heistä" (8:9). "Vaikka olin ottanut heidät omakseni" sopii Raamatun henkeen paremmin, vaikka inhimillinen kokemus saattaa puoltaa Hepr:n käännöstä.
Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.
Jumalan yhteydessä eläminen ei ole sisä- eikä ulkolukua, vaan sydämestä nousevaa elämää. "Tämä laki, jonka minä teille nyt annan, ei ole liian vaikea, lei etäinen eikä salattu...Se on aivan teidän lähellänne, teidän suussanne ja sydämessänne, valmiina noudatettavaksi." (Deut. 30:11,14) Paavali sanoo: "Olettehan te selvästi Kristuksen kirja, jonka kirjoittamisen hän uskoi meille. Tätä kirjettä ei ole kirjoitettu musteella vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kirjoitustauluihin vaan ihmissydämiin." (2. Kor. 3:3) ja edelleen: "Kirjain tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi" (3:6) Jesajan kautta Jumala lupaa: "Ei väisty minun henkeni sinun yltäsi eikä katoa minun sanani, jonka olen suuhusi antanut, ei sinun suustasi, ei jälkeläistesi eikä jälkeläistesi jälkeläisten suusta." (Jes. 59:21)
Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: 'Oppikaa tuntemaan herra!' Sillä he kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra.
Pyhän Hengen aikaa, Jumalan valtakunnan täyteyttä, kuvaa siis se, että enää ei tarvita sananselittäjiä - teologit jäävät työttömiksi. Ei ole kysymys bonhoefferilaisesta "täysi-ikäisestä ihmiskunnasta" tai rahvaan teologisen tietämyksen kasvusta. Jumala itse opettaa. Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo: "Profeettojen kirjoituksissa sanotaan:' Heistä kaikista tulee Jumalan opetuslapsia'" (Joh. 6:45). Kohdan apparaatti viittaa Jes 54:13: "Herra itse on opettava sinun poikiasi." Edellisessä jakeessa Jeesus kuitenkin korostaa: "Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä." (6:44). Se on alusta loppuun Jumalan teko, ja sen alku ja perusta sanotaan ihan lopuksi:
Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.
Mikä on aihe, motiivi ja peruste tähän anteeksiantamukseen, joka rikkoo syyn ja seurauksen, rikoksen ja rangaistuksen ketjun? Samoja sankäänteitä käyttäen sanotaan Jes 43:25:
"Mutta minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi oman itseni tähden enkkä muistele sinun syntejäsi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti