"Monet kerrat ja monin tavoin" viittaa tässä tietysti VT:n profeettoihin. Mutta mikä estäisi ymmärtämästä muitakin maailmanuskontoja "suureksi adventiksi" (Friedrich Heiler). Kristuksen ainutkertaisuutt:a se ei himmennä.
Pojasta sanotaan Lutherin mukaan ensin inhimillisen luonnon puolesta "pannut kaiken perilliseksi" ja sitten jumalallisen luonnon mukaan "jonka välityksellä hän on luonut maailmat." Inhimillinen luonto mainitaan ensin, koska se on tie Jumalan tuntemiseen. "On äärimmäisen jumalatonta pimeyttä silloin, kun Jumala on alentanut itsensä tullakseen tunnetuksi, etsiä toista tietä, järkensä luonnollisia kykyjä seuraten", sanoo Luther. ["Maailmat" voisi tietysti lukea viimeaikaisen kosmologian valossa: että on olemassa rinnakkaisia universumeja. Se ei ole kristitylle järkytys.]
"Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus ja hänen olemuksensa kuva." Lutherin mukaan mekin olemme Jumalan kuvia, mutta emme olemuksellisella tavalla ts. niin, että Jumala tunnistaa oman formansa itsessään. Tästä todistaa myös Viis. 7:26 "[Viisaus] on ikuisen valon heijastuma, Jumalan toiminnan kirkas kuvastin, hänen hyvyytensä kuva."
"Ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla." Se merkitsee "tiettyä hellää ja ikään kuin äidillistä huolta luoduista, joita Hän vaalii." Luther kehottaa lukeamaan 5. Moos 32:11, 4.Moos 11:12 ja Jes 46:34 selvittääkseen, minkälaisesta hoivaamisesta on kyse.
"Toimitettuaan puhdistuksen synneistä". Meidän tulee joutua epätoivoon omasta parannuksen tekemisestämme, sillä jo ennen kuin me kadumme, syntimme on annettu anteeksi! Itse asiassa juuri hänen toimittamansa puhdistus tuottaa parannuksemme, niin kuin hänen vanhurskautensa tekee meidät vanhurskaiksi.
(Luther: Heprealaiskirjeen luento, WA 57, 100-103)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti