Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.
Tätä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet ja puhuneet teidän osaksenne tulevasta armosta ja tutkineet, mihin ja millaiseen aikaan heissä vaikuttava Kristuksen Henki viittasi todistaessaan Kristuksen kärsimyksistä ja niitä seuraavasta kirkkaudesta. Heille ilmaistiin, etteivät he palvelleet itseään vaan teitä puhuessaan siitä, minkä teille nyt ovat julistaneet ne, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat tuoneet teille evankeliumin. Tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä edes luomaan silmäyksen.
Ylistys, epainos, tarkoittaa tavallisimmin henkilön nauttimaa arvonantoa (Room. 2:29, 1. Kor 4:5). Ylistys, kirkkaus ja kunnia (saks. Lob, Preis und Ehre). Niin vaikea kuin sitä onkin uskoa, tässä viitataan siihen, että Jumala kiittää meitä - ikään kuin hän olisi meille jotain velkaa! "Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet", viittaa siihen, miksi enkelitkin haluaisivat päästä edes luomaan tähän silmäyksen: heille usko on tässä merkityksessä käsittämätöntä, hehän saavat nähdä Jumalan koko ajan.
Tuskan avulla usko erotetaan mielipiteistä ja sen aitous todetaan (Thurén). Sōtēria psykhōn, sielujen pelastus, on uskon päämäärä. Se ei tarkoita pelkästään taivaaseen pääsemistä tämän elämän jälkeen, vaan todellisuutta jo nyt. Psykhe ei ole pelkkä ihmisen mentaalinen puoli, ajattelu tms. Sana anaklaletos, sanoin kuvaamaton, on ainoan kerran UT:ssa tässä. Agallaiō, tiemuita suuresti (j. 6,8) on paradoksaalista iloa. Abraham iloitsi etukäteen nähdessään Jeesuksen päivän (Joh. 8:56) ja Maria sanoi magnificat, vaikka oli vaatimaton tyttönen (Luuk. 1:47). Yhden ainoan kerran Jeesus ratkeaa riemuun silloin, kun hän sanoo, että Isä on kätkenyt nämä asiat viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsille (Luuk. 10:21). Tämän verbin esiintymisistä merkittävä osa on 1. Piet:ssa, sillä 4:13 sanoo: "Iloitkaa päinvastoin sitä enemmän, mitä enemmän pääsette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös silloin, kun hänen kirkkautensa ilmestyy."
Kun Maksimos Tunnustajaa aikoinaan syytettiin siitä, ettei hän tyytynyt Raamatun selvään sanaan, vaan teki rohkeaa tulkintaa vaikeista teologisista kysymyksits, hän vetosi tähän kohtaan, jossa sanotaan, että profeetat ovat "etsineet ja tutkineet" pelastusta. Verbia ekzeteō käytetään myös kirjoituksia tutkivasta miehestä Sir. 39:1-3:
"Hän tutkii muinaisten sukupolvien viisautta ja paneutuu siihen, mitä profeetat ovat sanoneet, hän tallettaa muistiinsa kuuluisien miesten lausumat ja tunkeutuu mietelauseiden syvyyksiin, hän etsii sananlaskujen salattua merkitystä ja perehtyy mietelmien arvoituksiin."
Toisin sanoen, ekzeteō on vakavaa teologista työskentelyä.
Profeetat palvelivat siis meitä, jotka tulimme kauan heidän jälkeensä. Eksegeettien mielestä on jotenkin älytöntä ajatella, että profeettojen sanomalla ei ollut jotain välitöntä merkitystä heidän omalla ajallaan vaan että se muka avautuisi vasta vuosisatojen päästä. Tämä on hengellinen "tulos tai ulos"-ajattelu. Mutta minullakin on lupa ajatella, että minun elämäni merkitys ei välttämättä tyhjene siihen, mitä sain elämäni kuluessa aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti