Joku ystäväni totesi että tässä tekstissä on vaikea ymmärtää, miksi Jeesus käyttäytyy kuin täysi mulkku. Se on ymmärrettävää sen valossa, mitä edellä on tapahtunut. Jeesus on 15. luvun alkupuolella ottanut kantaa juutalaisiin puhtaussäädöksiin sanomalla radikaalisti, että ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään vaan se mikä tulee suusta ulos. Opetuslapsetkin olivat sanoneet että nyt fariseukset suuttuvat ja Pietari oli osoittanut ettei hän ymmärrä ollenkaan mitä Jeesus tarkoittaa.
Kanaanilainen (Mk: syyrofoinikialainen) nainen joutuu opetuksen välikappaleeksi. Jeesus vie joukkonsa pakanamaille Tyroksen ja Sidonin seuduille - sen kauempana pohjoisessa hänen ei kerrota liikkuneen. Siellä heidän täytyy kunnon juutalaisina muistaa erityisesti pitää itsensä puhtaina. Paikalle tulee kanaanilainen nainen, joka pyytää apua pahan hengen vaivaamalle tyttärelleen. Jeesus ei vastaa mitään. Siinäpä sitä pojat tallustelevat. Ei sekaannuta saastaisiin pakanoihin, ei. Mutta kun nainen vain kulki perässä ja huusi, opetuslapset alkoivat tuskastua ja pyysivät Jeesusta tekemään jotain. On mahdollista että he tarkoittivat: "aja hänet pois" tai: "tee mitä hän pyytää." Mutta Jeesus paljastaa vastauksellaan, että hän ei ole unohtanut edellistä keskustelua: "Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kadonneita lampaita varten." Kun haluatte pitää kiinni puhtaussäädöksistä, niin pidetään sitten! Ehkä helpottaa ajatella, että hän tiesi miten tässä käy. Tai sitten ei.
Nainen saa tylyä kohtelua osakseen, mutta ei luovuta. Kun hän viimein saa Jeesuksen pakotettua pysähtymään ja heittäytyy tämän eteen pyytäen apua, Jeesus jatkaa v-tyylillä: "Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koirille." Siinä olisi herkkähermoisempi jo viimeistään luovuttanut, mutta ei tämä nainen: "Ei olekaan, Herra, mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia." Tämä vastaus tekee Jeesukseen vaikutuksen: "suuri on sinun uskosi, nainen!"
Tämä teksti lohduttaa niitä ihmisiä jotka käyvät rukouskamppailua. Jumala voi näyttää kosmiselta sadistilta, mutta se ei ole koko totuus. Tätä kertomusta käytettiin epäilemättä varhaisessa juutalaiskristillisessä kirkossa myös pakanoiden täysivaltaisuuden perusteluna. "Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin." (Ef.2:14) Mitä muureja me vielä pidämme pystyssä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti