Strasbourgin reformaattori Martin Bucer (1491-1551) oli yksi aikansa merkittävimpiä teologeja, jota toisaalta niin luterilaiset, reformoidut kuin anglikaanitkin voivat pitää omanaan, mutta joka epäonnekseen ei tainnut olla minkään porukan mielestä aivan oikeaoppinen. Hän kirjoitti:
"On selvää, että uskon kautta meistä tulee Jumalan lapsia ja saamme lapseuden Hengen, joka vakuuttaa hengellemme, että olemme Jumalan lapsia. Siitä täytyy olla seurauksena, että aivan niin kuin Hengen kautta tunnustamme ja kutsumme Jumalaa Isäksemme, me myös tunnustamme kaikki ihmiset veljiksemme ja asetamme itsemme heidän palvelukseensa. Tämä miellyttää erityisesti Isää, sillä hän on luonut meidät tätä tarkoitusta varten ja osoittanut sen Lain ja Profeettojen kautta. Vain usko saa meidät luopumaan itsestämme ja antamaan itsemme Jumalalle lapsiksi. Kun meistä on näin tullut todellisia lapsia, meidän korkeimpana huolenaiheenamme tulee olla tämän rakkaimman ja parhaimman Isän tahdon toteuttaminen ja hänen lakinsa mukaan eläminen kaikissa asioissa. Ja kaikki tämä täyttyy jos noudatamme tätä yksinkertaista sanaa: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Heti kun me näin antaudumme Isällemme, me annamme itsemme kokonaan kaikkien ihmisten palvelemiseen tuon taivaallisen ja rakkaimman Isämme iloksi ja kunniaksi."
(Bucer: Kristillisen rakkauden ohje)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti