Eipä ollut sosiaalisesta mediasta tietoakaan tuohon aikaan, mutta argumentoinnissa on silti jotain kovin tuttua.
Perikooppi esittää uskonnollisen vallankäytön kaikki variaatiot:
a) vetoamisen pyhiin kirjoituksiin (j.42)
b) vetoamisen hengellisiin auktoriteetteihin (j.48) ja
c) kritiikin esittäjän häpäisemisen ja nolaamisen (j.52)
Vaikka olen avioliittokysymyksessä konservatiivi, pohdin, voisiko tämän ottaa huomioon keskusteltaessa homoseksuaalisuudesta. Jos tohdin ajatella, että Jumalan siunausta ei voi samaa sukupuolta olevalta parilta kiistää, saan vastaani rimpsun raamatunkohtia, jotka kiistämättä osoittavat pyhän kirjan suhtautuvan homoseksuaalisuuteen torjuvasti. Jos siitä huolimatta pidän pääni ja sanon, että homojen hyväksyminen on Jeesuksen hengen mukaista, minulle kerrotaan miten kristilliset kirkot ovat aina avioliiton ymmärtäneet ja teologit sen selittäneet. Jos joku maltillinen konservatiivi rohkenee kysellä, että voisiko sitä harkita, hänet leimataan liberaalien hännystelijäksi.
Eksegeettinen havainto jakeesta 42: Johannes ei tunne Matteuksen ja Luukkaan Betlehem-kertomusta. Muuten argumentointi tässä olisi outoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti