Kirjassaan "Lapsen filosofia" Eero Ojanen vertailee Herakleitosta ja Jeesusta ja heidän suhdettaan lapsiin.
Antiikin filosofi Herakleitoksesta kerrotaan, että kun Efesoksen kaupungin miehet tulivat kysymään häneltä neuvoa politiikkaan, hän oli pelaamassa noppaa lasten kanssa. "Mitä te siinä pällistelette", tiuskaisi filosofi, "ettekö näe että minulla on tärkeämpää tekemistä kuin pohtia teidän kanssanne kaupungin asioita?"
Päällisin puolin kertomus näyttää puolustavan lapsia ja heidän leikkejään. Tarkemmin ajatellen taitaa kuitenkin olla niin, että filosofi teki lapsista oman performanssinsa välikappaleita. Hän käytti lapsia osoittaakseen efesolaisille, että heidän poliittinen puuhastelunsa oli niin tyhmää, että lasten noppaleikitkin ovat viisaampia.
Jeesuksen tapa asettaa lapsi uskovien esikuvaksi on toisenlainen. "Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan." Tässä Jeesus ei ainoastaan sano, että lapsi on tasaveroinen ja täysin huomioon otettava ihminen. Lapsi on kaiken lisäksi esikuva. Lapsen kaltaisuus on tavoite, joka asetetaan myös aikuiselle ihmiselle. On merkille pantavaa, että Jeesus ei tarkemmin selitä mitä tuo lapsen kaltaisuus pitää sisällään, mutta epäilemättä siitä avautuu koko kristittynä oleminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti