Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta, mutta sulkee sydämensä häneltä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?
Toimeen tulo on bion tou kosmou, "tämän maailman hyvää", sitä vähemmän tärkeää, mutta välttämätöntä kuitenkin. Merkille pantavaa on, että veljelle ei ensisijaisesti pidä avata lompakkoa, vaan sydämensä. Setelinkin voi antaa sydämettömästi. Toisaalta outoa olisi, että avaan sydämeni, mutta en missään tapauksessa lompakkoani. Perikooppi alkaa juuri sillä että "rakastamme toisiamme." Sen vähempää ei voi asettaa tavoitteeksi, vaikka joskus tekisi mieli madaltaa rimaa siihen että jotenkuten siedetään toisiamme ja käyttäydytään suurin piirtein asiallisesti. "Sydän" on muuten ihmisen sisin, splangkhna, se sama, jota Jeesuksella kuristi, kun hänen tuli ihmistä sääli. Jos emme tunne toisen ihmisen tuskaa omassa sydämessämme - sisuskaluissa - olemme kaukana Jumalasta. Paraskin sanoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti