"Kun Mooses laskeutui Siinain vuorelta molemmat liitontaulut käsissään, hänen kasvonsa säteilivät, hän oli puhunut Herran kanssa. Itse hän ei sitä tiennyt."
Herran kanssa seurustelu muuttaa meitä. "Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen, tämän saa aikaan Herra, joka on Henki." (2. Kor. 3:18) Tätä muutosta ihminen ei itse huomaa - niin kuin Mooseskaan ei huomannut. Ei ainakaan muutosta parempaan.
Minun "loisteeni" on Herran kirkkauden rinnalla kuin pimeyttä. Ja tuossa valossa näen pimeät loukkoni entistä selvemmin. Mutta toisaalta: "Kaikki mikä on paljastettu, on valossa" (Ef. 5:14), kreikaksi pitäisi kääntää: "on valoa." Ajattele, että sinun synkkä pimeytesi on valoa, kun Kristus sitä valaisee. Jos ollenkaan ymmärrät mitä sanon, et usko siitä sanaakaan. En minäkään sitä todella usko. Onneksi Jumala on sanonut niinkin, että hän haluaa asua pimeässä (2. Aik. 6:1). Jos sydämeni on jo tarpeeksi pimeä, niin tule, Herra!
Raamattu kertoo, että Mooseksen kasvot häikäisivät israelilaiset, kun hän oli keskustellut Herran kanssa, eikä hän itse sitä tiennyt. Niinpä Mooses verhosi kasvonsa israelilaisten kanssa ollessaan.
"Aina kun Mooses astui Herran eteen puhuakseen hänen kanssaan, hän riisui kasvoiltaan verhon ja oli ilman sitä, kunnes hän lähti pois." (j.34)
Jumalan edessä ollaan ilman verhoa, mutta ihmisten kanssa sisäinen loiste ja tuli on usein kätkettävä. Sosiaalisen median ja internetin aikana on vaikea tajuta, että meissä ihmisissä on jotain niin salaista ja henkilökohtaista, ettei siitä ole tarkoituskaan puhua. Raamattu kertoo, että sellainen piste on olemassa. Se on sokea piste ehkä itselleni, mutta ei Jumalalle. Se on kenties perimmäinen totuus minusta:
" Sille, joka voittaa, minä annan kätkettyä mannaa ja valkoisen kiven, ja siihen kiveen on kirjoitettu uusi nimi, jota ei tunne kukaan muu kuin sen nimen saaja" (Ilm. 2:17)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti