Joskus ennen vanhaan juhannuskirkkoon oli saatu saarnaajaksi oikein teologian tohtori. Hän selvitti seikkaperäisesti sitä, miten poikkeuksellinen hahmo Johannes Kastaja oli. "Itse asiassa hän ei kuulu Uuteen testamenttiin", päätteli saarnaaja. Puolen tunnin kuluttua hän totesi, ettei Johannes Kastaja oikeastaan kuulu myöskään Vanhaan testamenttiin. Niinpä tohtori teki retorisen kysymyksen: "Mihin me siis hänet sijoitamme?" Eräs isäntä nousi kirkonpenkistä ja tokaisi: "Sijoita hänet vaikka tähän. Minä menen antamaan hevoselle heiniä."
Mitä tahansa Jeesuksesta ajatellaankin, hänen liittymisensä Johannes Kastajan profeetalliseen kastajaliikkeeseen on historiallinen tosiasia. Se, että Jeesus otti kasteen Johannekselta, oli ensimmäisille kristityille vaikeakin asia. Jotkut tutkijat ajattelevat, että kristityt muokkasivat Johanneksen ja Jeesuksen suhdetta jälkimmäisen eduksi: Matteuksen evankeliumissa Johannes vastustelee kastetta, Nasarealaisevankeliumissa Jeesus itse torjuu ensin kasteen ja Ebionilaisevankeliumissa Johannes polvistuu saadakseen kasteen Jeesukselta. Miksi Jeesus, synnitön, tarvitsi kastetta? Johanneksen evankeliumissa ne ovatkin "maailman synnit" jotka hän kantaa kasteelle.
Johanneksen toiminta erottuu sekä Qumranin yhteisöstä (jonka edustajana häntä on joskus pidetty) että Jeesuksesta. Qumranin yhteisön kaste(et) oli tarkoitettu suljetulle seurakunnalle. Johannes sen sijaan kutsui kasteelle kaikkia, niitäkin jotka pitivät itseään "Abrahamin lapsina." Jeesus ei nähtävästi kastanut juuri ketään. Hieman kärjistetysti voi sanoa, että Johanneksen julistus oli tuomion, Jeesuksen ilon sävyttämä.
Aikalaistodistuksen (Josefus) mukaan Johannes oli vähintään yhtä tunnettu hahmo maailmalla kuin Jeesus. Eläessään hän oli varmasti suurempikin. Antaahan Jeesus hänelle tunnustuksen, että hän on suurin naisesta syntyneiden joukossa, ja Apostolien teoissa kerrotaan Efesoksessa asti kokoontuneesta johanneslaisesta porukasta.
Johannes kuului (niin kuin Luukas kertoo) pappissukuun. Hänen elämänsä, joka sisälsi heinäsirkkojen syöntiä ja elämää hippinä erämaassa, oli kuitenkin julkista sanoutumista irti papillisuudesta. Ehkä se oli hänen kansansuosionsa salaisuus. "Sua ei kyllä uskois papiksi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti