"Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin: - Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen."
Sana "murtunut" (daka) on jakeessa "Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli." (Ps. 34:18) Syntaktisesti voi mennä myös niin, että "asun korkeudessa ja pyhyydessä murtuneiden ja nöyrien kanssa." Murtuneideen hengen virvoittaminen on LXX:n mukaan "kärsivällisyyden antamista aroille."
"En minä ikuisesti ole teihin vihastunut enkä loputtomiin teitä syytä. Jos niin tekisin, teidän voimanne herpoaisi eikä yksikään luoduistani kestäisi minun edessäni."
Vaikka Raamatun Jumala joskus muistuttaa alkoholisti-isää (nyt käsittämättömän suloinen ja lempeä, ja seuraavassas hetkessä raivostuu mitättömästä asiasta), siellä täällä hän paljastaa todellisen karvansa. Tai ehkä hän peilaa meidän sydämemme pimeyttä ja ahtautta, joka tekee hänestäkin pikkumaisen. Ei kukaan kestäisi Jumalan vihaa. Ei Jumala ole sellainen. V:n 1776 raamatunkäännös seuraa Vulgataa jakeen lopun suhteen: "...vaan minun kasvoistani on henki lähtevä, ja minä teen hengen."
"Hetkeksi minä vihastuin tähän syntiseen kansaan, löin sitä ja käänsin vihassa kasvoni siitä pois. Harhautuneena se kulki omien halujensa teitä.
Nykykäännös peittää näkyvistä, että kansan synti oli ahneus (betsa'). Jumalan kätkeytyminen johtaa siihen, että ihminen kulkee omaa tietään, eikä se tie ole hyvä. Kuvitellessaan olevansa vapaa hänestä tulee syntiensä orja. Jumalan varsinainen viesti ei ole kuitenkaan tämän tuomitseminen, vaan
"Ne tiet minä olen nähnyt. Mutta nyt tahdon parantaa tämän kansan, johtaa sen askelia, tahdon antaa sille lohdutuksen."
Jumala näkee syntiset tiemme, joille itse, omasta tahdostamme, olemme eksyneet. Silti hän tahtoo parantaa meidät. Nykyajan ihmisiä ei niinkään puhuttele se, että Jumala antaa anteeksi tai pyyhkii tuomiomme pois. Psykologisoitunut ja medikalisoitunut kielenkäyttömme puhuu mieluummin parantamisesta. Niin tässäkin. Pelastus on sitä, että synnin haavat pestään ja parannetaan. Hän johdattaa meitä oikeaa tietä ja lohduttaa meitä, jotka joudumme kulkemaan täällä kuoleman varjon laaksossa.
"Sen surevien huulille minä annan ylistyksen hedelmän. Minä annan rauhan, rauhan lähelle ja kauas - sanoo Herra - ja parannan heidät."
Kirjaimellisesti: minä luon huulten hedelmän. Lähelle ja kauas yltävä rauha kertonee Jumalan universaalista pelastustahdosta, joka ei rajoitu vain Israeliin (niin kuin juutalaiset ajattelivat) eikä varmasti rajoitu vain kirkkoon (niin kuin kristityillä on taipumus luulla.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti