lauantai 3. kesäkuuta 2017

Apt. 2:11 (Helluntai, 2. lk)

Ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.

Tämä on se, mihin Pyhä Henki meidät lähettää. Sanoman sisältö on ta megaleia tou theou. Merkillepantavaa on se, että jos kristillisen keerygman sisältö pitää tiivistää yhteen sanaan, se ei helluntaina ole käsky (entole), joka korostaisi kristillistä moraalioppia, eikä olemus (ousia), joak tekisi siitä filosofiaa, eikä edes lupaus (epangelia), niin hyvä kuin se olisikin. Alister McGrathin "The Genesis of Doctrine"- kirjaa mukaillen voisi sanoa, että Jumala ilmoittaa itsensä narraatiossa.
Jumala osoittaa olemuksensa ja rakkautensa teoillaan historiassa. Nämä Jumalan teot eivät toistu Uuden testamentin alkukieltä ulkoa opittaessa, niin kuin arabiankielisen Koraanin väitetään toimivan, vaan tehtävään on sisällytetty akkulturaatio ("kukin omalla kielellämme"). Kristillisellä lähetystyöllä on ainainen tehtävä sanoittaa se uudestaan, niin että uudet kansat, ihmisryhmät ja sukupolvet sen ymmärtäisivät. Yksi opeteltava asia on vaikkapa tämä:
"Yhtä vähän kuin voidaan mitata taivaan avaruus tai tutkia maan perustukset, yhtä mahdoton minun on hylätä Israelin jälkeläisiä, edes kaiken sen jälkeen, mitä he ovat tehneet, sanoo Herra" (Jer 31:37)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilm. 20:11-21:1 (Tuomiosunn. 3.vsk 2.lk)

Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Jumalan kirkkaus valaisee Viimeisen Tuomion. Mielikuva siitä on usein kuin...