ketä minä pelkäisin?
Herra on minun elämäni turva,
ketä siis säikkyisin?
Jumala on minun valoni, joten minun ei tarvitse pelätä eksyksiin joutumista. Hän on minun valoni, vaikka kaikki ympärilläni näyttäisi pimeältä. Hän on minun apuni, eikä minun sen tähden tarvitse pelätä, etten jaksa. Se tarkoittaa, että hän on minun pelastukseni (ישע), joten minun ei tarvitse pelätä hukkaan joutumista, kadotusta. Herra on minun elämäni turva, linnoitus, eikä mikään saa minua vapisemaan tai järkkymään. Minun elämäni on turvassa hänessä, häneen kätketty: "Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan. Kun Kristus, teidän elämänne ilmestyy, silloin tekin ilmestytte hänen kanssaan kirkkaudessa." (Kol 3:3-4)
Miksi siis elämän pintakuohu saa minut säikkymään? Miksi pelkään etten onnistu työssäni, että ihmiset suuttuvat minuun, etten tulekaan paremmaksi ihmiseksi? Jos Jumala on minun, mikä voisi olla huonosti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti