Nääntyneen ja onnettoman rukous, kun hän avaa sydämensä Herralle. Kuule rukoukseni, Herra, nouskoon huutoni sinun luoksesi!
"Onneton" (ja'etof) on "pimeyden sisäänsä kietoma." Rukouksen synonyymina tässä on "valitus".
Alä kätke minulta kasvojasi, kun olen ahdingossa. Kallista korvasi minun puoleeni! Kun huudan sinua avuksi, älä viivytä vastaustasi.
Tuskan keskellä kauheinta on ajatella, että Jumala on kääntänyt kasvonsa pois, en näe Jumalan kasvoja missään - ei ole Jumalaa! Sitä en kestä. Pyydän siksi, että hän kallistaisi korvansa puoleeni, ja vastaisi pikaisesti. Jos hän ei itse varjele uskoani, se on mennyttä.
Päiväni haihtuvat kuin savu, tuska polttaa luitani kuin tuli. Sisimpäni on kuin kulottunut ruoho. Enää en muista syödäkään, huokailen vain, olen pelkkää luuta ja nahkaa.
Tässä on tiivistettynä ihmisen kolmenlainen ahdistus (Tillich): katoavaisuus (savuna ilmaan), syyllisyys (tuska polttaa kuin tuli), tyhjyys ja tarkoituksettomuus (kulottunut sisin). Kuten yleisesti on tiedossa, syvästi ahdistuneen ihmisen ruokahalu katoaa. Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani (KR 1933).
Minä olen kuin huuhkaja autiomaassa, kuin pöllä, joka asustaa raunioissa. Minä valvon yöni, olen yksin kuin katolla kyyhöttävä lintu.
Vanhan käännöksen "pelikaani" (qa'at) on tarkkaan ottaen lajiltaan määrittelemätön, mutta selvästi epäpuhdas lintu, kuten myös kôs, "pöllö". Nämä linnun asustelevat hylätyissä paikoissa, ja minäkin olen unettomuudessani yksinäinen lintupiru katolla.
Viholliseni pilkkaavat minua päivät pitkät, kirotessaan vihamiehiään he käyttävät minun nimeäni.
Viholliseni - synti, maailma ja perkele - riehuvat minua vastaan (mihulelaj) ja minun nimeni on kirosana.
Minä syön leipänäni tuhkaa, kyyneleet maustavat juomani.
Lutherilla sanaleikki: "Ich mische meinen Trank mit [ei Wein, vaan] Weinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti