Luuk. 11:24-26 (3. paastonajan sunn. 1. vsk evankeliumi)

Kun saastainen henki lähtee ulos ihmisestä, se harhailee autioilla seuduilla ja etsii lepopaikkaa, mutta ei löydä. Silloin se päättää:'Minä lähden kotiini, josta lähdin.' Kun se sitten tulee ja löytää huoneensa lakaistuna ja hyvässä järjestyksessä, se hakee seitsemän vielä pahempaa henkeä, ja ne tulevat sisään ja asettuvat sinne asumaan. Näin sen ihmisen tila on lopussa pahempi kuin alussa.

Pappi ja traumapsykologi Aku Kaura tulkitsi tätä tekstiä niin, että paha, jota ei kohdata ja katsota silmästä silmään, palaa aina takaisin, ja entistä vahvempana. Toisin sanoen paha, jonka ulkoistamme toiseen ihmisryhmään, palaa luoksemme kahta kauheampana.

Tämä voidaan myös nähdä uskonnollisuuden demonisena ulottuvuutena. Uskonnolliselle ihmiselle on tyypillistä kuvitella, että hän on pahuuden ulottumattomissa, onhan hän "uusi luomus" ja hänessä vaikuttaa Raamatun todistuksen mukaisesti Pyhä Henki. Silloin on helppo kuvitella, ettei pahaa henkeä ole mailla halmeilla, ja kuitenkin se voi vaikuttaa uskonnollisessa yhteisössä vielä tuhoavampana kuin vilpittömästi jumalattomien parissa.

On myös niin, että ihminen ei voi olla neutraali suhteessa Jeesukseen, sillä "joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa." (j.23)