"Hän on tahtonut antaa heille tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne, kirkkauden toivo."
Nykyisen raamatunkäännöksen eniten keskustelua aiheuttanut asia lienee Paavalin kirjeiden inessiivien kääntäminen, kuten tässä Khristos en hymin. Suurin piirtein kaikki erikieliset käännökset kääntävät sen "Kristus teissä", vaikka sama rakenne en tois ethnesin kääntyykin "kansojen keskuudessa." Sama ongelma toistuu perikoopin ulkopuolelle jäävässä jakeessa 28:"...jotta voisimme asettaa jokaisen ihmisen Jumalan eteen täysi-ikäisenä Kristuksen tuntemisessa." En Khristo on ymmärretty käännöksessämme kognitiivisessa, ei ontologisessa mielessä.
Kannatan mystistä inessiiviä. Kristus on teissä! Se on häikäisevän kirkas toivo, joka tosin on salattu niiltä, joilla ei ole uskoa. Uskolla onkin tässä kohtaa esteettisen kontemplaation luonne: vain uskossa voimme nähdä toisemme täydellisinä Kristuksessa (itsestämme puhumattakaan). Jakeessa 29 apostoli sanoo: "Sitä varten minä ponnistelen ja taistelen kaikella hänen voimallaan, sillä voimalla, joka vaikuttaa minussa." Paavali kirjoitti (tai kirjoitutti) Kolossalaiskirjeen ollessaan vankilassa. Voima ja väkevyys ei ole ulkoisissa vaikutusmahdollisuuksissa. "Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan" (1. Kor 15:10). "Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa" (Fil. 2:13)
Jakeessa 26 Paavali puhuu Jumalan sanan täydellisestä julistamisesta. Tarkkaan ottaen kyse on Jumalan sanan täyttämisestä (plerosai). Mitenkäs senkin teet. Se on elämistä ja liikkumista Jumalan suuressa pelastussalaisuudessa, iloitsemista sen suuruudesta ja sen julistamisesta ja ylistämisestä käyttäen kaikkea mielikuvituksensa kapasiteettia. Kaikki meni mutta menköön!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti