Ne kaksitoista olivat: Simon, jolle hän antoi nimen Pietari, Jaakob Sebedeuksen poika ja tämän veli Johannes, joille hän antoi nimen Boanerges - se merkitsee: ukkosenjylinän pojat - sekä Andreas, Filippus ja Bartolomeus, Matteus, Tuomas ja Jaakob Alfeuksen poika, Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama joka kavalsi hänet.
Luulen, ettei mikään nykyajan rekrytointifirma palkkaisi sellaista joukkoa, jonka Jeesus kutsui lähimmiksi työtovereikseen: joukossa on kiihkoilijoita ja epäilijöitä, osalla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, mikä on heidän tehtävänsä, ja kaiken huipuksi Jeesus kutsui lähelleen miehen, joka petti hänet totaalisesti. Eikä kyseessä ole edes mikään anonyymi rekrytointi: kreikankielinen verbi antaa ymmärtää, että Jeesus halusi nimenomaan nämä 12, hän valitsi heidät varta vasten, hän suorastaan ikävöi saada valita heidät.
Pietari, ensinnäkin. Simon, jolle Jeesus antoi nimen Pietari. Pietari tarkoittaa kalliota, siis jotain vankkaa ja luotettavaa. Simon Pietari ei vaikuttanut erityisen vakaalta persoonallisuudelta. Innokas hän kyllä oli: kun Jeesus käveli veden päällä, Pietarikin halusi kävellä veden päällä. Kun hän oli Jeesuksen kanssa kirkastusvuorella, jossa Mooses ja Elia ilmestyivät Jeesuksen seuraan, hän ilmoittautui halukkaaksi rakentamaan majan heille kaikille. Mutta usein hän ei ymmärtänyt Jeesuksen puheista tuon taivaallista. Kun Jeesus puhui kärsimyksistään, Pietari nuhteli häntä ja sanoi, ettei tuollaisia saa puhua. Todellinen pohjakosketus oli se, kun Pietari sadatellen vannoi, ettei hän tunne koko Jeesusta, kun Jeesus oli vangittu.
Ehkä Jeesus tunnisti Simonissa jotain, mitä tämä itsekään ei tiennyt, kun hän nimitti tämän vauhdikkaan koleerikon kallioksi. Jonkinlaista taivaallista huumoria saattaa olla myös Sebedeuksen pojille annetussa lisänimessä Boanerges - ukkosenjylinän pojat. Eksegeetit eivät osaa sanoa, mihin tuo nimitys perustuu. Ehkä veljesten luonteenlaatuun, kenties heille varattuun lopunajalliseen tehtävään? Minulla on epävirallinen selitys: ehkä Johannes ja Jaakob kärsivät perinnöllisestä vatsavaivasta, joka aiheutti runsaita ilmavaivoja. Niinpä Herra kutsui heitä lempeästi "ukkosenjylinän pojiksi." Veljekset kysyivät kerran Jeesukselta, saisivatko he istua taivasten valtakunnassa Jeesuksen oikealla ja vasemmalla puolella. Kun muut apostolit kuulivat tästä, he suuttuivat Sebedeuksen pojille. Silloin Jeesus sai tilaisuuden opettaa johtamisoppiaan: joka teidän joukossanne haluaa olla suurin, olkoon toisten palvelija.
Andreas oli Pietarin veli, joka oli myös Johannes Kastajan opetuslapsi. Hän lähti seuraamaan Jeesusta ja (Johanneksen evankeliumin mukaan) oli se, joka kutsui veljensä Pietarin Jeesuksen seuraan. Evankeliumissa hänet mainitaan harvoin, mutta hän oli myös se, joka huomasi pienen pojan eväät. Kun piti keksiä ruokaa 5000 miehelle, hän näki pojan, jolla oli viisi leipää ja kaksi kalaa. Ei hänkään uskonut niiden riittävän: "Mitä ne ovat tälle joukolle?" Mutta kukaan muu ei huomannut senkään vertaa.
Filippuksesta kerrotaan Johanneksen evankeliumissa, että Jeesus kutsui hänet, ja hän puolestaan kutsui Natanaelin (joka on sama kuin Markuksen evankeliumin Bartolomeus). Filippusta pidetään lain ja kirjoitusten tuntijana, siis lukumiehenä. Natanaelin/Bartolomeuksen ja Jeesuksen kohtaamisessa on lähes huomaamaton humoristinen pohjavire. Jeesus sanoi: "Siinä on oikea israelilainen, mies vailla vilppiä." "Mistä sinä minut tunnet?" kysyi Bartolomeus. Lievästi omahyväinen kaveri, vai mitä? Hänkin sai lähteä julistamaan evankeliumia, perimätiedon mukaan aina Intiassa asti.
Matteus oli publikaani. Siis mies, joka keräsi tullimaksuja miehittäjävallalle - epäisänmaallista ja muutenkin epäilyttävää puuhaa. Publikaanit tunnettiin siitä, että he vetivät välistä ja rikastuivat keräämällä liikaa maksuja. Epäisänmaallisuus ei estänyt Jeesusta kutsumasta Matteusta palvelukseensa. Yhtä vähän Jeesusta haittasi kiihkoisänmaallisuus, nimittäin Simon Kananeus eli Simon Kiivailija oli vapaustaistelija, vastarintamies tai - jos roomalaisilta kysytään - terroristi. Vaikea kuvitella miten joku Matteus ja Simon Kananeus tulivat keskenään toimeen. Jeesuksen seurassa sekin oli mahdollista.
Jaakob Alfeuksen poika on apostolijoukon hiljainen mies. Hänestä ei juuri ole kertomista. Ortodoksinen vaisu kutsuu häntä "apostolien toveriksi", joka usein sekotetaan Jaakob Sebedeuksen poikaan tai Jerusalemin alkuseurakunnan johtajaan, Herran veli Jaakobiin. Tulkitsen niin, että Jaakob Alfeuksen poika oli sovinnollinen kaveri, joka tuli kaikkien kanssa toimeen. Hyvä että tässä joukossa oli yksi sellainenkin.
Apostolien nimien kanssa menee helposti sekaisin, kuten yllä Natanael/Bartolomeus. Huippu on Markuksen mainitsema Taddeus, joka tunnetaan myös nimellä Juudas ja Lebbeus. Hänen nimensä oli ilmeisesti Juudas, mutta nimi Taddeus erottaa hänet Juudas Iskariotista. Häntä pidetään kenties samana henkilönä joka mainitaan Jeesuksen veljenä ja Juudaksen kirjeen kirjoittajana. Tämä kaikki on vähän epävarmaa, ja siksi lohduttavinta on mielestäni se, että Juudas Taddeus on toivottomien tapausten suojeluspyhimys!
Tuomas on antanut nimensä kaikille epäilijöille. Hän ei ollut paikalla, kun Jeesus ilmestyi muille opetuslapsille ja hän sanoi: "Minä en usko. En ennen kuin näen reiät hänen käsissään ja kyljessään ja pistän sormeni niihin." Tuomas sai sen kokea, eikä Herra moittinut häntä. Hän on epäilijöiden suoleluspyhimys.
Vaikeinta on käsittää, että Jeesus nimenomaan halusi kutsua apostoliksi Juudas Iskariotin. Raamattu antaa ymmärtää, että Jeesus tiesi, että Juudas tulisi pettämään hänet. Ja kuitenkin Juudas oli selvästi hänelle läheinen. Juudas Iskariotilla oli hallussaan porukan rahakukkaro, mikä kertoo siitä, että muut luottivat häneen. Johanneksen evankeliumin kuvaus viimeisestä ateriasta (Joh. 13:21-19) ilmaisee, että ehtoollisella Juudas istui ensimmäisellä sijalla eli kunniavieraan paikalla! Oliko tämä kaikki Jeesuksen puolelta vain teatteria? Juudaksen kohtalon miettiminen on Raamatun vaikeimpia asioita. Voisiko minua lohduttaa, että Juudas Iskariotkin oli Jeesukselle rakas?
Joka tapauksessa minua lohduttaa se, että ensimmäiset Jeesuksen seuraajat olivat puutteellisia ja rosoisia ihmisiä: epäilijöitä, pelkureita, yli-innokkaita, ymmärtämättömiä ja jopa täydellisiä epäonnistujia. Tähän joukkoon minäkin voin kuulua.
